Vuodeksi ulkomaille lähteminen aikaansaa varsin pitkän listan hoidettavia asioita. Monellekaan niistä en voinut tehdä mitään koko kesän aikana, kun odottelin virallista hyväksymiskirjettä vastaanottavasta yliopistosta. Jossain vaiheessa heinäkuun lopulla sain herätyksen jäljellä olevan ajan vähyydestä, ja ymmärsin alkaa järjestelemään asioita pystyen luottamaan ainoastaan sähköpostiviestiin, jossa kerrottiin hyväksymisen olevan ”prosessissa”. (Sittemmin olen saanut tuhruisen skannauksen tutun näköisestä paperista, johon oli lätkitty kasa uusia leimoja.)

Tämänhetkinen koti

Ajattelin ensin vuokrata nykyisen asuntoni edelleen kalustettuna poissaoloni ajaksi. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että vähemmän stressinaiheita on kivemmin, ja että täältä varmasti löytyy muitakin kivoja asuntoja palattuani.

Muuttokuorman osoite

Nykyisen vuokrasopimuksen irtisanomisesta seurasi seuraava bullet to do -listalle: kalusteiden ja muun sälän sijoittaminen vuodeksi. Vanhempani eivät tavallaan hyppineet riemusta, kun ilmoitin, että kaksiollinen tavaroitani saattaisi olla matkalla heidän autotalliin. Se toki kuulostaa typerältä idealta siksikin, että muuttokuorma seilaisi aivan vastakkaiselle puolelle Suomea. Olenkin koittanut löytää adoptiopaikkoja tavaroilleni lähempää, ja onneksi niitä on varsinkin hankalimmin roudattaville tavaroille löytynytkin. Iso valkoinen sohva ja kaunis sininen ruokapöytä kera kultaisten tuolien etsii kuitenkin vielä väliaikaiskotia, anyone?

Asunto siellä

Vaikkei varsinaisia virallisia opiskelija-asuntoja kaupungissa ymmärtääkseni olekaan, on Pescarassa tarjolla kiitettävästi yksityisiä, kalustettuja soluhuoneita. Olin yhteydessä muutamaan, mutta moni ehti mennä nopeammille. Ymmärsin varsin pian, että opiskelijoille tehdään vain vuoden tai yhdeksän kuukauden määräaikaisia vuokrasopimuksia. Tuntematta kaupunkia ja pystymättä käymään katsomassa asuntoa livenä on hieman kuumottavaa sitoutua koko asumisajaksi asuntoon, ja hetken mietinkin jo etsiväni asunnon vasta paikanpäällä. Varsinkin, kun eräässä minua kiinnostaneessa asunnossa ei vuokranantaja aikonut tehdä virallista sopimusta lainkaan, vaatien kuitenkin määräaikaista sitoutumista ja usean kuukauden takuuvuokraa. Löysin kuitenkin vielä kivemman asunnon, ja vuokranantajakin vaikuttaa paljon edellistä rehdimmältä. Sähköpostinvaihto on kesken, mutta olen siinä uskossa että asunto on hoidossa. (Ja jos ei ole, aina voin palata suunnitelmaan B.)

Kela, koulu ja muut viralliset asiat

Kela- ja Erasmus-jutut voi hoitaa onneksi kätevästi netissä, ja niistä tulee päätöksetkin (ainakin Italialaiseen yliopistoon verrattuna) nopeasti. Kävin koululla kyselemässä läsnäoloilmoittautumisista (tarvitsee tehdä) ja ylioppilaskunnan maksuista (ei tarvitse maksaa). Hoidettavien asioiden listalla on vielä jonkinsortin muuttoilmoitus, mutta ensin pitäisi ehkä keksiä, mikä osoitteeni Suomessa on ensi vuoden aikana… Voi olla, että tästä kategoriasta tupsahtelee eteen vielä ylläreitä, mutta passi on ainakin voimassa ja yleisimmät rokotukset kunnossa.

Pakkaaminen

Hirveän vaikeaa on miettiä, mitä sitä ihminen tarvitsee vuoden aikana. Yleisesti ottaen paljon, mutta jos rajoittavana tekijänä on matkalaukun koko, alkaa äkkiä monetkin asiat vaikuttaa vähemmän tarpeellisilta. Tuntuisi hullulta viedä kovin paljon vaatteita ja kenkiä mukana, kun valtaosan olen ostanut juuri Italiasta aiemmilla lomareissuillani. Toisaalta, kalliiksi tulee koko vaatekaapin uusiksi pistäminenkin… Onneksi perhe ja ystävät ovat luvanneet tulla ennen talvea käymään, joten ainakin talvitakin saan jätettyä heidän laukkuihin. Suomeenkin jäävien tavaroiden pakkaaminen vaatii vähän ajatusta, sillä olisi tavallaan kiva ajatus, että joku muukin voisi löytää laatikoistani jotain, jos mahdan jotain erityistä erityisen paljon kaivata.

Jännittävin hetki matkavalmisteluissa tähän mennessä oli kuitenkin irtisanoutumisilmoituksen jättäminen työpaikalla, sillä voihan olla, että nykyinen työsuhteeni on pitkään aikaan ainoa vakituinen laatuaan. Lentolipunkin ostin jo joitain viikkoja sitten. Olen aina pitänyt kalenteristani mieluummin ylitäytenä kuin puolityhjänä, mutta tämä elokuu saattaa olla jo henkilökohtainen ennätys. Aion lähes täysipäiväisen työskentelyn lisäksi tehdä varsin mahtavan määrän opintopisteitä, hoitaa yhden muuton ja pakata matkalaukun vuodeksi. On huojentavaa ajatella, että kun saan tämän huikean vauhdikkaan elokuun suoritetuksi täällä, pääsen pariksi viikoksi lataamaan akkuja Atlantin toiselle puolen ennen hyppäämistä keskelle italialaista elämänmenoa. Mutta sitä ennen to do -listan jokainen rivi on yliviivattava.