Oman uupumuksen myöntäminen ei ole heikkoutta

Reilu vuosi sitten perustin oman toiminimiyrityksen, kun kulunut 9kk oli mennyt olosuhteiden pakosta työttömänä ollessa. Oma yritys tuntui jännittävältä ja ihanalta. Olin tehnyt pidemmän tähtäimen suunnitelmia, eli hakisin yrityksen perustamisen jälkeisenä keväänä opiskelemaan. Se oli suurin haaveeni, mutta koin pienyrittämisen sopivan hyvin siihen väliin, olinhan hakemassa yrittämisen- ja tiimijohtamisen tutkintolinjalle. Niinhän siinä onnekseni kävi, suunnitelmat toteutuivat ja toiveet kävivät toteen ja tänä syksynä aloitin TAMKin Proakatemialla opiskelun. Olin jo kouluun hakiessani päättänyt, että mikäli päätoimisen opiskelun ja yrittäjänä työskentelyn yhdistäminen on hankalaa, olen valmis luopumaan työnteosta.

Kuva Emil Wikströmin ateljeen edestä Visavuoresta.

Omien voimavarojen tunnistaminen

Kuluneet kuukaudet ovat olleet henkisesti muutenkin todella raskaita, mikä on syönyt normaalia jaksamistani. Olen silti sitkeästi pyrkinyt tekemään 1-2 työpäivää viikossa, pysymään perässä koulutehtävien tekemisessä ja etäopiskelun ihmeellisessä maailmassa. Olen kuitenkin huomannut että liian usein joudun kouluprojekteille sanomaan ei, koska olen samaan aikaan töissä. Proakatemialla opiskelu on hieman erilaista, kuin perus korkeakouluopiskelu. Ensivuonna perustamme tiimiyritykset, joihin olisi suotavaa pystyä antamaan itsestään 100%. Jos minun on jo nyt hankalaa yhdistää työnteko ja opiskelu, miten selviän kahden yrityksen pyörittämisestä ensivuonna opiskelun ohella?

Niimpä sitten päätin kuunnella omaa jaksamistani, niitä alunperin tekemiäni suunnitelmia ja tein myös yrityksen kannattavuuslaskelmia. Totesin, että tässä kohtaa on hyvä jättää yritystoiminta kampaajana taka-alalle ja keskittyä täysillä opiskeluun. Totta kai rakkaasta työstä luopuminen tuntuu raskaalta, mutta en halua päätyä tilanteeseen missä voimia ei enää olisi kumpaankaan itselleni tärkeään työhön. Teen siis töitä kampaajana enää jouluun asti, jonka jälkeen työni Session salonissa loppuu.

Onko tämä varmasti oikea päätös?

Tätä kysymystä olen pyöritellyt nyt muutaman päivän ja tunteet ovat seilanneet laidasta laitaan. Olenko huono ihminen, kun en jaksa työskennellä opintojen ohella yrittäjänä? Miten asiakkaat reagoivat kampaajansa lopettamiseen? Huomaan kuitenkin ajattelevani paljon, mitä muut ajattelevat päätöksestäni. Omasta elämästä ei kuitenkaan ole vastuutta kukaan muu kuin sinä itse. Tämä tuntuu oikealta. Tiedän tämän tekevän minulle hyvää. Tämä on tässä kohtaa paras ratkaisu, jonka voin tehdä. On luotettava siihen, että tulevaisuus tuo kyllä mahdollisuuksia kun pitää mielen avoinna. En voi ikuisesti olla kampaaja Tampereen keskustassa, jos toiveeni tulevaisuudessa on valmistua toiselle alalle ja luoda aivan uudenlaista uraa.

Mitä tulevaisuudessa?

Noh, tietysti taloudellinen puoli hieman jännittää. Vaikka nyt enemmän stressiä aiheuttaa se, joudunko maksamaan yritykseni kuluja opintorahoistani (kyllä, kulut ovat samat vaikka tulot ovat tosi pienet) niin silti se parin sadan puuttuminen kuukausiansiosta huolettaa. Koen kuitenkin tulojen tippumisen pienempänä stressin aiheena kuin sen, saanko maksettua yrityksen kirjanpitoa ja YEL- maksuja. Yritystä en ajatellut pistää täysin jäihin, olen suunnitellut meikkikeikkojen tekemistä (ensikesälle on varmasti häämeikkien suhteen ruuhkaa) ja blogi- ja sometyöhön keskittymistä, josta tulee myös jonkin verran tuloja. Ensivuonna toimeentuloa todennäköisesti helpottaa tiimiyritys, josta on mahdollista saada tuloja yrityksen menestyessä. Uskon että tästä tulee hyvä lopputulos ja tahdon luottaa siihen. Aina päätöksiä tehtäessä on se riski että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Mutta uskon siihen että kun jostakin luopuu, antaa tilaa uusille mahdollisuuksille.

Lue myös aiheeseen liittyvät postaukset:

Voiko työttömällä olla rohkeita tulevaisuuden haaveita?

Miten päädyin yrittäjäksi?

Ensimmäinen viikkoni kauneudenhoitoalan yrittäjänä

Kommentit (2)
  1. @meikkimuija
    22.10.2020, 12:01

    Mahtavaa Ida, että uskallat ajatella omaa jaksamista. Se on yllättävän vaikeaa välillä! Tiedän hybin mistä puhut kun itse aloitin viime vuonna opiskelut. Vaikea oli sovittaa muuta siihen kylkeen. Hyvä päätös varmasti❤️😘

    1. Se on oikeasti tosi vaikeaa, tuntuu että usein omaa jaksamista ja väsymystä tulee vähäteltyä ja naamioitua laiskuudeksi, vaikkei asia todellakaan ole aina niin! Toivottavasti säkin oot löytänyt rytmiä ja tasapainoa opiskelun ja muiden hommien välille <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *