Kesä, ah niin maaginen vuodenaika, jolloin stressi katoaa toukokuun lopussa sormia napsauttamalla ja lomavaihe kääntyy on- asentoon. Tätä ihanuutta jatkuu pitkälle elokuuhun. Kesällä eletään koko vuoden edestä, nautitaan auringosta ja lämmöstä ja haalitaan kasaan ihania muistoja, joita on kiva sitten syksyn pimeydessä muistella. Kesä on elämän parasta aikaa.

Tänäkin kesänä heräsin ilmojen viiletessä siihen, että kesä ei olekaan ikuinen. Se kaikkien odottama, vuoden paras vaihe menee kuitenkin ohi ja heinäkuun lopulla panikoidaan, että mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä, jotta kesästä tulisi varmasti kaikkien aikojen paras kesä. Olenko nyt syönyt tarpeeksi jäätelöä, käynyt huvipuistossa, uinut järvessä niin paljon että uikkarit ovat kauhtuneet? Onko tullut mökkeiltyä ja nähtyä kavereita?

Päätin jo keväällä että opiskelen kesän. Keräsin kesää varten kursseja, tein tavoitteet kevään rästiesseisiin, jotka sairasloman vuoksi jäivät kirjoittelematta. Kesälle tuli puolison muuttohässäkkää ja oma olo on ollut tosi väsynyt ja energiaa ei olekaan riittänyt ihan kaikkeen kivaan, mitä keväällä oli ajatellut. Mutta onko kesä epäonnistunut, vaikkei kaikkia kesäjuttuja koko ajan toteuttaisikaan? Tai mitä jos koko kesänä ei tekisikään mitään pakotettuja kesäasioita?

Makoilisiko rantsulla vai kotona päikkäreillä?

Tänä kesänä olen nukkunut hyvällä omalla tunnolla päikkäreitä silloin, kun ilma on ulkona kaunis, kuuma ja aurinkoinen. Jos nukuttaa, on ihan ok nukkua, oli ilma ulkona millainen tahansa. Kesälläkin on kiva lukea kirjaa sisällä tai tehdä muita sisällä tehtäviä juttuja, vaikka ulkona olisi kaikkien aikojen kesä. Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa tai morkkista, antaa niiden ulkoilla, keiltä se tulee luonnostaan. Ulkona on ihan ok myös vain käydä nopeasti haukkaamassa raikasta ilmaa ja palata takaisin sisälle. Tai jos siltä tuntuu, voi olla ihan koko päivän sisällä! Muistan omasta lapsuudestani, kun isovanhemmat sanoivat että päivän aikana on PAKKO ulkoilla vähintään kerran päivässä. Ja mielellään parin tunnin satseina. Tämä ajatus on edelleen läsnä vahvasti arjessa ja tästä syystä tunnen paikoin morkkista siitä, jos olen kokonaisen päivän sisällä. Joskus kuitenkin keho ja mieli kaipaa lepoa, enkä jaksa mitään ulkopuolella olevia ärsykkeitä. Silloin se oma turvapaikka, koti, tuntuu kaikista parhaimmalta vaihtoehdolta. Jonain parempana päivänä voi sitten jaksaa, mutta silloinkin sen pitää lähteä itsestä.

Mitä nyt sitten loppukesänä? Kesää on vielä jäljellä, sanotaan että elokuu on vielä kesäkuukausi ja syyskuussa nimensä mukaisesti vaihtuu syksyksi. Mitä loppukesällä pitäisi tehdä? No juuri sitä, mikä susta tuntuu hyvältä. Oli se sitten kirjastossa käyntiä ja kotona lukemista, ulkoilua ja kesäurheilua, festareita ja toimintaa tai ihan just sitä, mitä sä tahdot tehdä. Näin mäkin yritän ajatella nyt loppukesän. Teen sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Se voi olla eri päivinä erilaisia asioita. Ja se on ihan fine.