Aloitin tammikuussa ostolakon, sillä olin elänyt vuoden 2022 lopun yli varojeni. Ostin marras-joulukuussa oikeastaan lähes kaiken, mitä halusin. Osamaksut ja laskut venyivät hurjiin lukemiin, kunnes joulukuussa päätin että tammikuussa lyön stopin koko hommalle, enkä osta enää mitään ylimääräistä. Tammikuun alettua osamaksutililläni oli velkaa reilu 2000€. Tuolla summalla olin ostanut meikkejä, käsityötarvikkeita, vaatteita ja muita kivoja juttuja itselleni. Tiesin hyvin, että nyt ollaan menty aika pitkälle maanisen ostelun kanssa.

Kun aloitin ostolakon, toivoin tietysti että saan maksettua velkani pois aikataulussa. Lisäksi halusin myös tarkastella omia ostotottumuksiani. En asettanut minkäänlaista aikarajaa, että kuinka pitkän ostolakon haluaisin pitää. Päätin elää kuukausi kerrallaan ja katsoa, miten ostolakko kantaa. Vuosi sitten olin kokeillut samanlaista ostolakkoa, joka ei jaksanut kantaa paria viikkoa pidemmälle. Nyt toki takana oli aika painava pakkotilanne, jonka vuoksi ostamista oli pakko rajoittaa rankalla kädellä.

Tunneostoja hetken hyvään oloon

Olen aina ollut ns. tunneostaja. Ostan paljon pahaan oloon, toistaalta palkitakseni itseäni jos onnistun ja ihan vain että saan hetkeksi hyvän fiiliksen, kun saan itselleni jotain uutta. Lokakuussa 2022 aloitin uuden mielialalääkkeen, joka pahensi maanista osteluntarvetta. Lääke siis käänsi vointini muutenkin kuin ostelun kantilta manian puolelle, joten lopetin lääkityksen ennen ostolakon alkamista. Perustelen paljon myös meikkiostoja tällä some- ja blogityölläni, mutta todellisuudessahan minunkaan ei tarvitse omistaa jokaista kosmetiikkapurkkia, mitä markkinoille syynätään.

Ostolakon aikana huomasin nopeasti, mistä syistä yleensä ostan. Meikit menee usein työn piikkiin, enkä liikaa punnitse, mikä oikeasti kiinnostaa itseä ja mille tulee käyttöä ihan omassa arjessani. Tällä hetkellä kun some ei tuota ihan yhtä hyvin, kuin vaikka vuosi sitten, ei ole järkevää tehdä sometyön nimissä liikaa hankintoja. Tiedän, että ostan tulevaisuudessakin kosmetiikkaa, mutta uskon että punnitsen hieman tarkemmin, mitä haluan hankkia ja mitä seuraajani haluavat nähdä minun testailevan. Esimerkiksi tietyt kosmetiikkakategoriat (esimerkiksi vaikka huulipunat tai meikkivoiteet) ovat sellaisia, joita omistan paljon ja jotka eivät kuitenkaan säily kovin hyvin. Tällaisten tuotteiden kohdalla on hyvä miettiä kahdesti, että onko tuote oikeasti sellainen, mikä kannattaa hankkia.

Mitä ostolakko opetti?

Olen ihan suunnattoman ylpeä siitä, etten ostanut mitään ylimääräistä kolmeen kuukauteen. Kun eka kuukausi oli taputeltu, tuntui että kaksi muuta menivät ihan hujauksessa ja tosi helposti ohi. Selailin normaalisti verkkokauppoja ja pysyin kartalla uutuuskosmetiikasta, mutta huomasin etten oikeasti kaivannut mitään uutta. Oli helppoa kieltäytyä uusista asioista ja pysyä ostolakossa.

Nyt kun huhtikuu alkoi, päätin etten enää ole niin tiukassa ostolakossa. Saan ostaa, mutta tarkoitus olisi pysyä inhimillisessä kulutuksessa kuukausitasolla. Ainiin, ja sain tosiaan kaikki velat maksettua kolmen kuukauden aikana! Se vaati aika paljon itsehillintää ja kuria, että jokainen ylimääräinen euro meni laskujen maksuun. Toisaalta, omien osteluiden maksaminen jälkikäteen opetti, ettei tuollaisia määriä missään nimessä kannata ostaa velaksi, niitä on tosi ikävä maksella myöhemmin. Tämän kertainen yliostelu loppui nätisti enkä esimerkiksi menettänyt luottotietoja, mutta pahempaankin lopputulemaan olisi voitu päätyä.

Toivon, että pystyn pitämään osteluni hallinnassa myös tästä eteenpäin. Mikäli näyttää siltä, että ostaminen tahtoo lähteä käsistä, olen valmis jatkamaan ostolakkoa.