Paluu kampaajan hommiin
Kaksi vuotta sitten hakeuduin kampaajan töistä opiskelemaan tradenomiksi. Elettiin korona-aikaa ja tuon ajan vaikutukset näkyivät myös kampaajan työssä. Iski pelko siitä, että mitä jos joskus työt loppuu? Mitä jos en pystykään elättämään itseäni niin epävarmassa ammatissa, jossa tällaiset kriisit voivat kaataa koko toimeentulon? Itselläni ei ole muuta ammattia, kuin parturi-kampaajan tutkinto. Halusin ehdottomasti opiskelemaan toista alaa, joka turvaisi mahdollisesti tällaiset kriisit tulevaisuudessa ja antaisi mahdollisuuksia työskennellä erilaisissa tehtävissä. Hain Proakatemialle TAMK:iin ja pääsin sisään.
Opinnot alkoivat aluksi tosi mukavasti ja pidin opiskelusta. Nopeasti uuvuin koviin vaatimuksiin ja isän kuoleman jälkeen mielenterveysongelmat alkoivat taas nostamaan päätään. Jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle, jonka aikana yritin opiskella edes vähän, kuitenkin Kelan sallimissa rajoissa. Sairasloman jälkeen opintojen jatkamisen suhteen tuli hieman mutkia matkaan, kun Proakatemian puolelta todettiin ettei mun ole mahdollista jatkaa samassa opiskelutiimissä sairasloman vuoksi.
Pitkän sairasloman jälkeen vanhat rutiinit tuntuivat houkuttelevilta. Kaipasin sellaista ammatillista itsevarmuutta ja onnistumisen tunteita työssä. Toki myös oli ajankohtaista hankkia työpaikka opintojen oheen. Kampaajantyö on mulle sellaista, mihin aina tahdon palata. Vaikka sieltä kuinka lähtisin, mieli ja sydän halajaa takaisin. Niin kävi tälläkin kertaa. Päätin aika nopeasti että nyt on aika laittaa vanhaan työpaikkaan kyselyä, että voisinko palata. Siitä viestistä vajaan kuukauden päästä olin jo takaisin töissä! Nyt kampaajan hommia näin uudestaan aloittaneena on takana jo kohta kaksi kuukautta, ja edelleen koen että tämä oli paras päätös pitkään aikaan. Ekasta päivästä lähtien oli sellainen olo, kuin en olisi ollut päivääkään poissa. Tuntui kuin olisin palannut kotiin. Vanhat vakkariasiakkaat ovat hyvin löytäneet takaisin Session salonille ja kivasti on tullut myös uusia asiakkaita. Mä niin nautin kampaajana olemisesta!
Opintoni jatkuvat monimuotopuolella tällä hetkellä. Toivon että valmistuisin ajallaan, mutta toisaalta en halua aiheuttaa itselleni liikaa paineita. Kunhan valmistun lähivuosina, se on varmaan tärkeintä. Kampaajan töissä olen ajatellut olla niin kauan kun työt maistuvat ja se on kannattavaa. Maailman tilanne ja koko ajan nousevat hinnat huolestuttavat kampaajayrittäjänä, että riittääkö asiakkaita tulevaisuudessa niin hyvin, että työllä pystyy itsensä elättämään. Mielenkiinnolla seuraan, mihin tilanne etenee. Totta kai toivon, että töitä riittäisi ja voisin jatkossakin toimia kampaajana.
