Lilyn uudistus

Oli pakko kirjautua sisään näin ööh… kahden ja puolen vuoden jälkeen?! Äitiyslomalla vol 2 ollaan ja oli taas aikaa lukea blogeja. Ihan varmuuden vuoksi ehkä pakko tehdä pari postausta että blogi siirtyy uudellekin alustalle, ellei joku pysty nopeasti kertomaan tapaa siirtää vanhoja kirjoituksia jonnekin turvaan. Laiskana en (tietenkään!) varmuuskopioinut mitään kirjoittaessani.

Vauva vol 2 on nyt parisen kuukautta ja havaintoja Lilystä tähän mennessä:

• Juliaihminen on muuttunut yhä vaan mahtavammaksi paikaksi ja lähes ainut seuraamani blogi joka jatkaa. Toinen on Rakkautta ja mamarkiaa, hyvin näyttää pyyhkivän siellä ja uutta vauvaa tulossa molemmille! Vauvat on ihania 🙂
• Kommenttiboksi on 75% ajasta täynnä jotain ihmeellisiä mainoslinkkejä, toivottavasti uudistus korjaa sen
• Asukuvat on kelpo kuvitus mihin tahansa juttuun. Silloin ennen vanhaan (en tiedä onko mitään tapaa sanoa tätä kuulostamalta hirvittävältä nillittäjältä) kuvien ajateltiin liittyvän jotenkin siihen kirjoituksen teemaan
• Mungolife on näimmä muuttanut, ei oo mun kuppi teetä
• Musta on edelleen ihana seurata toisten matkaa äidiksi 
• Mun aiemmat kirjoitukset on jonkun toisen kirjoittamia 😀 Etenkin ne hankkiako lapsia vai ei-pohdinnat tunnistan omikseni mutta samalla ajattelen että vähänpä tiesin silloin ja toisaalta että niin sen kuuluukin mennä. Samoin ajattelen ekan raskauden ja lapsen kanssa elämisestä vähän sillee you know nothing, Jon Snow-tyyppisesti näin huikealla parin kuukauden kokemuksella kahden lapsen äitinä. Ainakin nyt koen että yhden lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan ja koko perheen noro (kahdesti tässä kuussa) on saavuttanut ihan uuden tason uhmaikäisen ja vauvan kanssa. En tiedä onko se koetun viisauden kasvu lineaarista, että jos olis 11 lasta niin se olis varmaan jotain galaksiträjäyttävää ymmärtämistä äitiyden olemuksesta. En tiedä. Onko siinä joku kattovaikutus, useamman lapsen äidit kommentoikaa? 

Tämmöistä tähän hetkeen. Yllättäin tuntuu että voisikin löytyä kirjoitettavaa, toisaalta samat ongelmat kuin aiemmin eli en halua juurikaan lapsista kertoa pätevät edelleen. Ja samoin kuin viimeksi koen somen univelkaisena etenkin vähän ahdistavana, ihan täsmälleen en tiedä miksi. Mutta ehkä sen kolme postausta saan aikaiseksi, tavallaan koen että olen velkaa internetin universumille synnytyskertomuksen verran, sen verran paljon olen muiden kokemuksista hyötynyt ja olisihan se kiva itsellekin kirjoittaa ylös nyt kun on vielä suhteellisen tuoreessa muistissa.