Lilyn uudistus

Oli pakko kirjautua sisään näin ööh… kahden ja puolen vuoden jälkeen?! Äitiyslomalla vol 2 ollaan ja oli taas aikaa lukea blogeja. Ihan varmuuden vuoksi ehkä pakko tehdä pari postausta että blogi siirtyy uudellekin alustalle, ellei joku pysty nopeasti kertomaan tapaa siirtää vanhoja kirjoituksia jonnekin turvaan. Laiskana en (tietenkään!) varmuuskopioinut mitään kirjoittaessani.

Vauva vol 2 on nyt parisen kuukautta ja havaintoja Lilystä tähän mennessä:

  • Juliaihminen on muuttunut yhä vaan mahtavammaksi paikaksi ja lähes ainut seuraamani blogi joka jatkaa. Toinen on Rakkautta ja mamarkiaa, hyvin näyttää pyyhkivän siellä ja uutta vauvaa tulossa molemmille! Vauvat on ihania 🙂
  • Kommenttiboksi on 75% ajasta täynnä jotain ihmeellisiä mainoslinkkejä, toivottavasti uudistus korjaa sen
  • Asukuvat on kelpo kuvitus mihin tahansa juttuun. Silloin ennen vanhaan (en tiedä onko mitään tapaa sanoa tätä kuulostamalta hirvittävältä nillittäjältä) kuvien ajateltiin liittyvän jotenkin siihen kirjoituksen teemaan
  • Mungolife on näimmä muuttanut, ei oo mun kuppi teetä
  • Musta on edelleen ihana seurata toisten matkaa äidiksi 
  • Mun aiemmat kirjoitukset on jonkun toisen kirjoittamia 😀 Etenkin ne hankkiako lapsia vai ei-pohdinnat tunnistan omikseni mutta samalla ajattelen että vähänpä tiesin silloin ja toisaalta että niin sen kuuluukin mennä. Samoin ajattelen ekan raskauden ja lapsen kanssa elämisestä vähän sillee you know nothing, Jon Snow-tyyppisesti näin huikealla parin kuukauden kokemuksella kahden lapsen äitinä. Ainakin nyt koen että yhden lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan ja koko perheen noro (kahdesti tässä kuussa) on saavuttanut ihan uuden tason uhmaikäisen ja vauvan kanssa. En tiedä onko se koetun viisauden kasvu lineaarista, että jos olis 11 lasta niin se olis varmaan jotain galaksiträjäyttävää ymmärtämistä äitiyden olemuksesta. En tiedä. Onko siinä joku kattovaikutus, useamman lapsen äidit kommentoikaa? 

Tämmöistä tähän hetkeen. Yllättäin tuntuu että voisikin löytyä kirjoitettavaa, toisaalta samat ongelmat kuin aiemmin eli en halua juurikaan lapsista kertoa pätevät edelleen. Ja samoin kuin viimeksi koen somen univelkaisena etenkin vähän ahdistavana, ihan täsmälleen en tiedä miksi. Mutta ehkä sen kolme postausta saan aikaiseksi, tavallaan koen että olen velkaa internetin universumille synnytyskertomuksen verran, sen verran paljon olen muiden kokemuksista hyötynyt ja olisihan se kiva itsellekin kirjoittaa ylös nyt kun on vielä suhteellisen tuoreessa muistissa. 

Kommentit (6)
  1. Kivaa, että kirjoitat taas! Luin blogiasi silloin, kun pähkäilin pitkään ja hartaasti, haluanko lasta vai en. Samaistuin moniin ajatuksiin, joita sinulla oli ennen kuin aloit odottaa esikoistasi. Minäkin päädyin lopulta ”meni syteen tai saveen” -tyyppiseen ratkaisuun, ja nyt minulla on ensi viikolla vuoden täyttävä tytär. Ja hän on ihana! Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan syntymän jälkeen olin välillä aika synkissä syövereissä ja mietin vain, että ”olin oikeassa, äitiys ei sovi minulle”. Mutta nyt kun lapsesta on kasvanut oma valloittava persoonansa, joka halaa, touhuaa ja hassuttelee, alan kallistua sille kannalle, että kyllä tämän piti sittenkin mennä juuri näin. 🙂

    1. Onnea, ihanaa että ratkaisu osoittautui sulle oikeaksi! Ne ekat kuukaudet on aikamoista myllerrystä monellakin tapaa. Itselläkin niissä pohdinnoissa lapsen hankinnasta vähän liiallisesti korostui se vauva-ajan pohdinta, lapset ovat kuitenkin paljon muutakin. Onneksi 🙂 Vaikka just nyt toi (nukkuva!) vauva ihana onkin.

  2. Tosi kiva kun kirjoitit ja onnea pienestä! Lukisin erittäin mielelläni sun juttuja jatkossakin jos vaan niitä haluat kirjoittaa. Omat lapset on syntyneet 05/16 ja 01/18, ja esikoista odottaessa sekä vauva-aikana sun blogi oli yksi suosikeista.

    Tuolle viimeiselle havainnolle nyökyttelin mielessäni. En haluaisi (eikä tietysti olisi varaakaan) besserwisseröidä mutta yleensä tuntuu että yhden lapsen vanhempien kanssa kokemusmaailma on vaan aika erilainen. Meillä tosin ei ole ollut noroa, siitä olen enemmän kuin kiitollinen.

    Kaikkea hyvää ainne vauvakuplaan!

    1. Kiitos, hämmentävää että ihmiset muistaa näin vuosien jälkeen <3 Se on kyllä hämmentävää miten siihen uuteen rooliin useamman äitinä joutuu kasvamaan lähes yhdessä yössä (tai joskus jopa käytännössä yhdessä yössä). 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *