Valikoituja totuuksia synnäriltä

Jutta U:ta lainatakseni ihan ensinnä haluaisin kiittää kaikkia eli kiitos onnitteluista edelliseen postaukseen! 🙂 Jossain kohti yötä olin tallentanut tällaisen tekstin luonnoksiin, päivänvalossa ajatukset on ehkä vähemmän kärkevät 🙂

Tässä pari yötä hormonihuuruissa valvoneena ja sairaalan materiaaleja yön pimeinä tunteina tutkineena haluaisin jättää muutaman vienon palautteen parista usein toistetusta totuudesta. 

Lapsentahtinen imetys – imetä aina kun vauva haluaa 

Kusetusta, oikeammin vauva pitää syöttää halusi se tai ei 3-4 h välein tai paino laskee liikaa ja verensokerit eivät pidä ja imeminen muuttuu entistä heikommaksi. Ok ymmärrän kyllä ettei tarkoitus ole olla rigidi ja huudattaa nälkäistä lasta mut itselle tuli vähän yllätyksenä että tämä lapsi pitää herättää syömään öisin. Tuntuu intuitiivisesti väärältä. Ja jos yksi imetyskerta kestää tunnin, ei käytännössä kyllä pääse tuosta kolmesta tunnista kauheasti tiheampäänkään jos aikoo itse syödä tai nukkua.

Imetä niin pitkään kun lapsi haluaa, lapsi lopettaa kyllä kun on kylläinen.

Kusetusta, voi myös käyttää sinua tuttina. Vasta tänään kätilö armahti että 20 min per tissi on ihan riittävästi ja se sellainen nukun-ja-imaisen-joka-kolmas-minuutti on vaan ajanvietettä. 

Imetys ei satu jos imuote on oikea.

Kusetusta! Ainakin viisi eri kätilöä on nyt todennut imuotteen juuri oikeaksi, alahuuli rullautuu, kieli näkyy, posket eivät ole lommolla, vauva on kiinni kuin vakuumilla ja sattuu aivan saatanasti! Aivan turhaa stressiä tästäkin asiasta, olin jo yön pimeinä tunteina valmis hylkäämään koko imetyksen kun en koskaan saa yli 2h unta, lisämaitoa tarvitaan silti ja koko homma sattuukin niin pirusti. Mutta ilmeisesti kaikki onkin hyvin, go figure!

Yleinen imetä vaan, kyllä se lapsi saa siitä riittävästi ruokaa-mentaliteetti

Etenkin kusetusta. Missään ei oikein etukäteen kerrottu että ainabse loputon imettäminen ei auta ja voi oikeastaan olla vain haitaksi kun tuntien imetyssessiossa tulee lopulta niin vähän maitoa että lapsi on kuluttanut syömisellä siitä saadun energian. Lisämaidon jälkeen vasta olen ymmärtänyt miltä kylläinen lapsi näyttää ja tajunnut että jaksaakseen imeä täytyy myös saada ravintoa ja rinnalle torkahteleva ei välttämätyä ole kylläinen vaan väsähtänyt.

Summa summarum: se kuuluisa meille toimiva tapa jolla voi oikeuttaa melkein mitä vaan on se, että ruokailut ajastetaan kellon mukaan, syötyöaikaa samoin ja jos kipu pysyy tällä tasolla niin se nyt vaan kestetään. Niin ja loppuun disclaimer että jos koet olevasi kovin eri mieltä niin tough shit, koska minua ei juurikaan kiinnosta :D