Äitiysloman to do-list

Eilen sulkeutui työpaikan ovi viimeistä kertaa hetkeen. Ei sitä ihan tajua, etten nyt menekään vielä määrittelemättömään aikaan töihin takaisin. Tosin olen huijannut itsenäni ja kaikille muillekin kertonut että olen kolme viikkoa vielä ihan legitiimi yhteiskunnan jäsen ja vuosilomalla 😀 Eli ensin aion vain nukkua, levätä, syödä riisipuuroa ja lukea kirjoja joulun ajan eri sukulaisten nurkissa. Ehkä ottaa kuvia mahasta, kun sitäkään ei ole tullut tässä kaikessa tohinassa tehtyä. Sitten ensi vuoden puolella alan virittäytyä tähän vauvajuttuun tosissaan.

Mitä siis pitäisi vielä tehdä?

1. Vauvahankinnat. Hoitotaso on postissa, pitäisi vain noutaa

(Case hoitotaso oli eeppinen tarina taas näistä äitiyden varustelupaineista ja ulkoa päin tulevista liiankin varmoista mielipiteistä, eräs tuttava ilmoitti että a) ettehän te voi kerrostalossa asua kun selkä menee kuitenkin synnytyksessä kun hänelläkin meni ja b) hoitotason pitää olla kunnon iso lipasto. Ostin nyt sitten kuitenkin vessaan taitettavan tason a 50 e enkä 500 e lipastoa, en ole vielä kertonut 😀 Sanoin asian olevan hoidossa. Mutta oikeasti – halutaan asua keskustassa joten jostain joutuu tinkimään ja jos sitten käy ilmi että tarvitsen ehdottomasti ison hoitopöydän niin kauppoja tulee olemaan myöhemminkin maailmassa. Puuh, olen avautunut.) 

Vaatteita tarvitaan vielä lisää, ellei joulupukki yllätä. Vaippoja, ruokaa pakastimeen, mitä näitä nyt on. En ole tarkkaa listaa vielä tehnyt, kuuluu osana tähän to do-projektiin. Tosin ne neuvolassa sanoi että ihan kaikkea ei tarvitse hankkia etukäteen, kaikki ei tule kaikkea kuitenkaan tarvitsemaan kun riippuu kuitenkin niin paljon vauvasta. Lämpöpussi kaukaloon, rattaisiin on jo. Stokken Tripp Trapp, vauvaistuin siihen tuli jo ostettua käytettynä. Pestä kaikki tähän mennessä hankitut vaatteet. Etsiä joku säilytyspaikka niille vaatteille… 

2. Hankinnat itselle. Imetysvaatteita! Sain kuuman vinkin kaverilta että näitä kannattaisi hankkia varastoon, ettei sitten käy kuten hänellä että vauvalla on varusteita vaikka millä mitalla mutta itsellä on yksi imetystoppi. En ole jaksanut asiaa tutkia, ko. kaveri vannoi Boobin nimeen joten sillä mennään. Rintapumppu mahdollisesti. Lansinohin rasvaa, liivinsuojia. Toinen kuuma vinkki oli imetysvalo, himmeitä valoja yöksi kämppään että pystyy kuitenkin imettämään mutta ei tarvitse kirkkaita valoja päälle, kun ideana kai ettei öisin seurusteltaisi vaan vain hoidettaisiin hommat ja takaisin petiin.

3. Tiedollinen varautuminen. Aloitin reippaasti lukemalla opas koliikkivauvan vanhemille -oppaan 😀 Mutta, se oli ihan asiallinen ja sisälsi monta vinkkiä jotka vaikutti ihan järkeenkäyviltä kaikille vauvoille. Kuten että tunti vauvatonta aikaa päivässä pitää molemmat vanhemmat järjissään, hoitovastuun jakaminen, tarvittaessa käy nukkumassa jonkun kaverin luona jos menee ihan mahdottomaksi. Eniten olen jännittänyt tätä nukkumisasiaa etukäteen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin meillä on tosiaan vain kaksio, joten täällä on vähän vaikea toisen mennä kovin kauas yöllä lepäämään. Toisekseen olen tehnyt 24h työvuoroja ja tiedän miten paljon unenpuute vaikuttaa ihmisen psyykeen, itsellä ainakin muuttaa ajattelun aivan epärealistiseksi, muuttaa riskinottokykyä ja arviointia ja yleisesti saa olon fyysisesti aivan krapulaiseksi. Joten se jännittää ja koen että parempi lukea niitä oppaita nyt kuin sitten kun tilanne on jo päällä. Joten hankintalistaan menee Duodecimin Unihiekkaa etsimässä-kirja. Noin muuten en ole (vielä) kovin stressaantunut asioista, imetyksestäkään liikaa koska sille on kuitenkin back up-systeemi olemassa, unelle ei. Varsinaisesta kasvatuksesta ei tarvinne vielä huolehtia, jos vauva nukkuu, syö ja kasvaa niin eiköhän se niillä hoidu. 

4. Henkinen varautuminen. Last but not least. Olen ollut niin kiinni töissä vielä että kaikki vauvajutut on ollut lievästi on hold. Neuvolassa kysyttiin että jutteletko jo vauvalle ja en kyllä juttele. Tajusin sen johtuvan siitä, että toisin kuin etukäteen epäilin vauvan liikkeet tuntuvat yllättävän luonnollisilta, orgaanisilta ja jotenkin osalta itseä. En siis osaa oikein mieltää vauvaa vielä erilliseksi olennoksi. Ultrassa nähty nenänpää (vieläkään ei saatu kunnon kasvokuvaa!) vähän auttoi ehkä miettimään että niin, siellä on tosiaan vauva eikä kahen kilon siika, miltä potkut lähinnä tuntuvat. Ylipäätään on hirveän vaikea tajuta että yhtenä iltana me ollaan täällä kahdestaan kotona, sitten käydään jossain sairaalassa ja sitten me ei enää ikinä olla kahdestaan kotona. Aivan totaalisen absurdia. Oikeasti on hyvä että mulla on vähän pidennetty loma tähän, ellei vauva tuu etuajassa, neuvolassakin sanoivat että on hyvä jos vähän pitkästyy siinä kotona ollessaan. Toivon myös noiden tavarahankintojen konkretisoivan asiaa vielä lisää. 

Kommentit (6)
  1. Repesin sun kahen kilon siialle :DD Täällä tuntuu aika samalta. Muutenkin pystyn hyvin samaistumaan tuohon ”mennään joku päivä sairaalaan ja sen jälkeen ei olla enää ikinä kahdestaan” -fiilikseen. Mut mä luulen, että sen takia ihmisen raskaus kestääkin niin hemmetin pitkään.. kerkee sopeutua 😉 just Miehen kans yks päivä mietittiin miten outoa on että tää siika on ollut olemassa ja ihan sama tyyppi jo vaikka kuinka monta kuukautta, kun ite on vasta jonkun aikaa (okei nyt jo jokusen kuukauden) tuntenut sen pyörivän tuolla, ja sitten kun pitäis vielä ymmärtää että se vauva joka meille muuttaa asumaan on tuo sama siika tuolla mahassa nytten ja silloin kesällä.. aivot ei jotenkin taivu sen ajatuksen ympärille. 

    Luotan siihen et luonto hoitaa ja kyl se loppua kohden alkaa realisoitumaan, viimeistään sit synnärillä 😀

    1. Nyt on jo kolmen kilon siika, 3.2 viimeisimmän mittauksen mukaan, kuvittelepa poikien ilmettä siitä 😀 Mutta joo, on tää hämmentävää. Että mun sisällä on sellainen ihan oikea ja kokonainen vauva, me ei vaan nähdä sitä vielä. Epäuskoisena katselin kaverin vastasyntynyttä vauvaa, että tuollainenko sieltä tulee ulos! 

      Vielä hämmentävämpää oli kun yks ilta tajusin että jos tää nyt kääntyykin vielä suunniteltuun sektioon niin sitten sitä vasta onkin yhtenä iltana kahdestaan ja sitten ei enää koskaan… pitäiskö sitä jotenkin juhlistaa? Tekemällä jotain sairaan monimutkaista ruokaa mitä ei sitten voi hetkeen kokata, kutsumalla kaverit juomaan viiniä? 😀 

  2. Meillä on hoitotasona vain hoitoalusta kylpyhuoneen kodinhoitotasolla. Kerrostalossa! Hyvin on pärjätty. 😀

    Mun suosikki-imetystopit löytyi yllättäen H&M:n mammapuolelta, sellaisia spagettiolkaimisia mitä en muuten missään tilanteessa käytä. Niissä on sisäänrakennettu liiviosa, joka on riittävän tukeva näille n. DD-kupeillekin, ja kuitenkin riittävän pehmeä, ettei mikään kiristä tai purista kurjasti. Käytän näitä pääasiassa kotona ja yöpaitoina, ”ihmisten ilmoilla” kaipaa vielä vähän lisätukea.

    Mukavaa äitiyslomaa!

    1. Joo ilmeisesti yölläkin tarvii imetyspaitoja ja noi Boobit on ehkä vähän hintavia siihen… Täytyy kokeilla noita!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *