Hankkiako lapsia vai ei – elämän kenties aliarvostetuin iso päätös

Hei, minä tässä. Tervetuloa mukaan.

Pian kolmenkymmenen ikään tullessa olen joutunut tekemään useita ns. major life changing decisions. Jokainen näistä on ymmärretty isoksi ja niiden aiheuttama ahdistus myös hyväksytty. Miksi en osaa päättää asioita pohtimatta niitä joka kantilta (vatvomalla, sanovat jotkut) edestakaisin, en tiedä. Puolustuksekseni koitan sanoa, että vaikka kaikenlainen päätöksenteko on minulle vaikeaa, sitten kun olen päätöksen tehnyt, en enää mieti sitä. 

Tähän mennessä olen ratkaissut

– ammatin. Lukioaikoina poissulkumenetelmällä, jäi vain yksi jäljelle. 

– puolison. Tällä kertaa vähän enemmän yritys- ja erehdys -menetelmällä, mutta lopputuloksen ollessa hyvä voidaan muita kokemuksia kutsua vaikka kasvattaviksi

– asunnon (toivottavasti pian). (asunnon metsästyksellä on muuten yllättävän paljon yhtymäkohtia tuohon edelliseen. Nettiin laitetaan ilmoituksia, useimmat vähän fuskaavat paremman puolelle, jotkut yllättävät positiivisesti, useimmat negatiivisesti. Teet listoja halutuista ominaisuuksista, mutta kaikkea ei voi saada kuitenkaan. Lopulta tunne ratkaisee kuitenkin, kun tapaa ”sen oikean”)

Näiden jälkeen onkin vähän yllättävää, että LÄHES KAIKKIEN mielestä AUTOMAATTISESTI seuraava askel KAIKILLE on lapset.

Mutta minäpä en sitä noin vain suostu päättämään. Sillä jonkinlainen päätöshän se on nykyään kuitenkin, ainakin se, että haluaako edes. Sen toiveen toteutuminen on tietty toinen asia. Blogeja olen lukenut raskaudesta, lapsettomuudesta, äitiydestä ja perhe-elämästä, mutta vertaistukea tämän ensimmäisen päätöksen suhteen en ole vielä kovasti löytänyt. Vaikka kaltaisiani naisia täytyy olla paaaljon. 

Siksi siis itse kirjoittamaan ja avaamaan ajatuksenkulkuja, ehkä ne siten selviäisivät itsellekin. Yllättynyt olen myös siitä, kuinka monet jotenkin kokevat pohditani turhaksi. Ihan kuin sen pitäisi vain kirkastua mieleeni, tai kenties olla siellä jo valmiina. Noh, minulle ei mikään noista ylläolevista elämän muistakaan päätöksistä tullut mitenkään taivaan lahjana, tuskin tämäkään. Ja kyseessä on kuitenkin ISO JUTTU, isompi kuin kenties mikään aiemmista. Lasta kun ei voi palauttaa…

Kommentit (5)
  1. Löysin blogisi Lilyn etusivulta ja luin kaikki kirjoitukset kerralla, koska tämä hankkiakko vaiko ei -kysymys on noussut itsellenikin ajankohtaiseksi. Näen painajaisia asiasta enkä uskalla ottaa koko aihetta puheeksi enää, sillä pelkään menettävän mieheni jos en halua lapsia.

    Jään innolla odottamaan kirjoituksiasi!

    1. Tervetuloa mukaan, kiva jos näistä on jollekin muullekin apua 🙂

  2. Hukka: Koitan tarjota vertaistukea, josko ne ajatukset siitä itsellekin selviäisi 🙂

    Toimitus: Kiitos! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *