Hullut nettipalstojen mammat ja lapsettomien ymmärtäminen

Vanhemmuus on matka ja monta asiaa on tullut tähänkin mennessä opittua, toisen oikea on toisen väärä ja harmaassa on sävyjä. Ennen kuin sain lapsen yksi ärsyttävimmistä kommenteista oli että ”ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia”. En kykene täysin vieläkään myöntämään että näin se on, mutta kyllähän siihen on viitteitä tietyissä asioissa 😀

Otetaan nyt vaikka ne kuuluista nettipalstojen mammat. Nauroin itsekin näille, mikä ihme ajaa ihmisen etsimään maailmanlopun kauhukuvia tai ulkoista validaatioita omille päätöksilleen, miksi pitää epävarmuudessaan lytätä muiden mielipiteet? Noh, helppo se on naureskella kun sydäntä ei kurista halu pitää huolta pienestä ja avuttomasta rääpäleestä. Vähän sama juttu kuin kuinka niihin lapsen saannin hyviin puoliin on vaikea samaistua ennen lapsen saantia, samoin on vaikea samaistua siihen huolen määrään. 

Kai kaikki meistä nyt järjellä tajuaa että Google on enemmän vihollinen kuin ystävä, mutta toisaalta monta asiaa sieltäkin selviää. Sen on tosin huomannut että lapseton ystävä pitää sinua täysin hulluna kun kerrot pohtineesi lapsen kallon muotoa vs. kätkytkuoleman riskiä, lapsen saanut ystävä tajuaa huolesi, vaikka se onkin enimmäkseen absurdi ja turha. Kumpikaan ei ole enemmän tai vähemmän hyvä tai empaattinen ystävä, tämä huoli lapsesta vaan comes with the package niin sanotusti, kytkykauppa lapsen saannin kanssa. 

Tietysti tämä on mitä suurimmassa määrin first world problem, jos joutuisin kantamaan vettä perheeni selviytymistä varten tai pesemään mattoja avannossa en ehtisi huolehtia optimaalisesta asennosta nukuttaa lasta tai riittävästä vatsallaan vietetystä ajasta motoriikan kehittymisen tueksi. Ymmärrän tämän, mutta määritelmällisesti minulla ei voi olla muita kuin first world problems, tiukasti ottaen aika harvalla Suomessa voi olla. Enkä pyri perustelemaan sitä että asioiden vatvominen olisi mitenkään produktiivista tai johtaisi jotenkin terveempiin tai paremmin kehittyneisiin lapsiin, yritän vain sanoa että nyt ymmärrän paremmin niitäkin, jotka siellä (tai täällä) netissä asioista stressaavat. 

Paras neuvo on tullut eräältä ystävältäni joka sanoi että parhaaksi osoittautunut metodi on lähteä ulos kaupungille, tavata ystäviä ja antaa lapsen kasvaa siinä sivussa, samalla se huolikin siitä vähenee. Että me lähdetään nyt kohta sushilounaalle, eikä pohdita kallon saumoja tai painon kehitystä 🙂

Kommentit (6)
  1. Mä en muuten koe ollenkaan huonona asiana tällaisia äitiyteen  vanhemmuuteen liittyviä ”first world problem”seja enkä oikeastaan niputtaisi niitä ollenkaan first world problemeiksi, joista tulee lähinnä mieleen kuva ongelmasta tyyppiä ”yhyy mun lähikaupasta oli mun lempparijätski loppu, joten joudun joko kävelemään toiseksi lähimpään kauppaan tai ostamaan jotain muuta!”. Ideaalihan olisi, että kaikkialla vanhemmilla olisi aikaa pohtia sitä miten nukuttaminen vaikuttaa kallon muotoon tai nukuttamisasennon vaikutuksia kätkytkuolemariskiin tai mitä vaan vastaavaa ”first world problemia”, kun riittävä hygienia+ravinto+turvallisuus etc olisi taattu – koska näitä asioita tutkitaan vasta kun ihmisillä on aikaa pohtia niitä, tieto niistä leviää vasta kun ihmisillä on aikaa ajatella niitä+etsiä niistä tietoa+jakaa sitä muille, ja näillä asioilla voi olla yllättävääkin merkitystä. Valitettavasti vanhemmuudessakaan luonnonmukaisuus ei ole aina parasta, luonto ei karsi ainoastaan elinkelvottomia ja heikkoja vaan myös onnettoman sattuman kautta ihan ”terveitä ja laadukkaita” ihmisyksilöitä, ja jos yksikin sellainen kuolema voidaan välttää sillä että jollakulla oli riittävästi tietoa nukutusasennosta tai kallon muodosta, niin se on sen arvoista. Ihmissuku on toki säilynyt ihan äärettömän kauan ilman tiedettä ja kaikkea sitä tietoa, mikä nykyään meillä on, mutta siitä on maksettu hinta, vanhempia ja lapsia on kautta aikojen kuollut ”turhaan” tiedon puutteeseen ja kuolee edelleenkin. 
    Tulipa kauhea paasaus, sori. Mutta siis musta on hyvä että näitä asioita miettii ja etsii tietoa, kunhan ei tietty vedä sitä niin överiksi että alkaa pelätä kaikkea mahdollista ja päätyy suljetulle. 🙂 

    1. Tuokin on hyvin totta mitä sanoit! Se on vähän sama kun mua jossain määrin ärsyttää/mietityttää/huvittaa kun argumentoidaan kantamisen tai perhepedin puolesta sillä että Afrikassa näin tai suurin osa maailmasta – olisko mahdollista että näin tehdään koska on pakko eikä siksi että se olis välttämättä paras ratkaisu?

      1. Totta! Ja sinällään hyvin moni ”luonnonmukainen” asia raskaudessa, synnytyksessä ja vanhemmuudessa on ihan hyvä ja toimiva juttu ja syynsä on sillekin, miksi ne ovat toimineet vuosituhansien ajan, mutta ne eivät ole automaattisesti kaikille parhaita ratkaisuja vain siksi että ovat ”luonnollinen, luonnonmukainen” ratkaisu. Esim. juurikin perätilan alatiesynnytys on toki luonnonmukainen ja luonnollinen ratkaisu, se vain on sellainen ratkaisu johon vaikka siellä Afrikassa ja vielä joskus Euroopassakin voi kuolla, ja sekin on ihan luonnollista – mutta ehkä ei kuitenkaan se toivottu lopputulos, minkä takia joillekin ihmisille perätilasektio on se ”luonnottomampi” mutta hengen (äidin ja/tai lapsen) pelastava/turvallinen eli parempi vaihtoehto sitten kuitenkin 😉

        1. Mulla nousee kans joskus karvat pystyy kun jotain mainostetaan automaattisesti parempana koska se on ”luonnonmukainen”. Ootteko ihmiset koskaan katsoneet Avaraa luontoa? Luonto on aika julma, vahvin yleensä selviää ja osa kuolee. Jotenkin ihmiset silti mieltää että luonnonmukainen on yhtä kuin pehmeä, lempeä, oikea ja epäluonnonmukainen on keinotekoinen, teollinen, huono. Opiskeluaikoina yks proffa totesi että on valkoiset kärpässienetkin luonnomukaisia mutta ei niitä silti saa syödä 😀

  2. Joo ei voi ymmärtää miks siihen googleen aina sortuu vaikka tietää ettei se paranna asiaa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *