If I knew then what I know now – imetys edition

Okei, vielä yks imetyspostaus. Koska joku meni sanomaan edellisen postauksen kommenteista että niitä on ollut kiva lukea raskaana ollessa, että syyttäkää sitä kommentoijaa yllyttämisestä 🙂 Alkuun pieni tuuletus, painokontrollissa tänään kasvu todettiin erinomaiseksi ja että iltamaidon voi jättää pois tai pitää jos haluaa, määrä on niin pieni ettei sillä ole ravitsemuksellisesti väliä! Jes! Ehkä mä nyt vihdoin alan uskoa, että tää vauva nyt ihan tosiaan kasvaa ja voi hyvin minun ravitsemanani. 

Noin yleisesti ottaen menneiden pohtiminen on turhaa, ellei niistä ole sitten jotain opittavaa tulevaisuutta varten. Edelleen oon vähän sitä mieltä että nää imetysasiat on vieläkin pikkasen aliarvioituja, nimittäin niiden traumatisoimiskapasiteetin suhteen. Huonon synnytyskokemuksen merkitys seuraavan synnytyksen pelolle aletaan pikkuhiljaa ymmärtää, mut vähemmän puhutaan siitä et huonosti mennyt imetys ahdistaisi seuraavaa kertaa ajatellessa. 

Joten pohdin siis, mitä tekisin nyt toisin näillä tiedoilla mitä nyt on? Jos joku muu tästä vinkkiä itselleen ottaa niin huomiona et meidän ongelma oli hidas maidonnousu, en tiedä missä määrin nämä ovat sovellettavissa muihin imetysongelmiin.

1. Lukisin etukäteen enemmän imetyksestä. Lahjakkaasti myöhästyin puolet neuvolan imetysvalmennuksesta ja referaatti jäi miehen kontolle ”ei se oo mikään juttu, ei kuulostanut vaikealta”. Sairaalassa oli hyvä opas, jonka jaksoin lukea kotiinlähtöpäivänä kun korviketta meni joka syöttökerralla. Tämä opas pitäisi mielestäni tehdä pakolliseksi luettavaksi koulun terveystiedon tunneilla. Kaikenlaisista dyynien liikkummissuunnista sitä opiskeltiin mutta tällaista lähes kaikkia (myös miehiä!) kohtaavasta asiasta ei puhuttu. Tosin en lukenut aiheesta etukäteen koska kuvittelin että en pidä asiaa tärkeänä, että jos ei onnistu helposti niin olkoon, syö korviketta sitten. Hah.

2. Chaura vinkkasi että maidontuottoa voi yrittää käynnistellä (mutta ei missään tapauksessa ennen rv 37!) jo ennen synnytystä. Kuulin tästä huhuja, mutta kuittasin ne imetyshörhöjen puuhina. Näin jälkikäteen ajatellen ei hassumpi ajatus kuitenkaan.

3. Ihokontakti. Sektion jälkeen osastolla ensimmäinen kätilö opasti ihokontaktiin ja puhui lämpimästi asian puolesta. Ilmeisesti Kättärillä tätä suositaan paljonkin, kaveri kertoi että vauvalle oli puettu vaatteet ensimmäistä kertaa kotiin lähtiessä. Oman sairaalamme käytännöt tuntuvat olevan tämän suhteen vähän hakusessa, osa kannusti, suurin osa ei. Toisena päivänä aamulla vauvan lämpötila oli vähän matala (kai, olin aika tokkurassa itse vielä lääkkeistä) ja päivä piti pitää kaksia vaatteita. Näin jälkikäteen kysyisin voisinko sen sijaan pitää vauvaa ihokontaktissa ja muutenkin panostaisin siihen alkupäivinä enemmän. Luulen että myöhemmin kotona pidetty ihokontaktiviikonloppu auttoi maidonnousuun oikeasti. 

4. Tiheä imetys tarkoittaa 10-12 kertaa vuorokaudessa. Jos lapsi ei syö tarpeeksi tiheästi, pitää pumpata. Näin se vaan on. 

5. Jos lapsi ei herää syömään, sen voi herättää. Itsellä kesti tämän tajuamiseen ehkä vähän liian kauan, eikä siitä mielestäni oikein sairaalassa tarpeeksi puhuttu. Ihan pienen pitää syödä 3-4 tunnin välein yölläkin ja jos se ei itse herää, se pitää herättää. Vauvan saa hereille vaihtamalla ensin vaipan tai muuten riisumalla ja ottamalla ihokontaktiin (joskin se vesi toimii herättäjänä vielä tehokkaammin…) Sairaalan oppaan mukaan kellon kanssa herättelemisen öisin voi lopettaa kun syntymäpaino on saavutettu. 

6. Pumppaaminen ei tapahdu niin että isketään pumppu tissiin ja aletaan keräillä, ainakaan minulla. Rintoja pitää lämmitellä, pyöritellä, heilutella, nännejä valmistella ja sitten samoin kuin vauva syö ensin muutama nopeampi ”imaisu” ja kun maitoa alkaa herumaan, vasta sitten siirrytään pitempiin painalluksiin. Itselle toimi käsipumppu parhaiten kun sai säädellä itse pumppausnopeutta ja voimaa. Parhaiten onnistuu jos vauva syö toiselta puolen, se käynnistää herumisen parhaiten. Vauvan kuvat tai videot auttavat. Kuulostaa ihan pelleilyltä, mutta näin se homma nyt vaan toimii. Koko heruminen oli ennen raskautta vähän mysteeri ja on sitä hiukan edelleenkin, esim. yhdellä tutulla maidontuotto käynnistyi vasta kun selkäkipu saatiin hallintaan ja kolmannella pumpulle heruminen lakkasi kun alkoi luovuttaa maitoa sairaalaan ja stressasi siitä kuinka paljon maitoa tulee luovutettavaksi.

7. Imetystee. Imetysohjaaja suositteli sarviapilaa sisältävää, jota ainakin Weledan teessä on. Saa esim. Ruohonjuuresta. Vetelin 3 kuppia päivittäin pari pakettia, sinä aikana lisämaito saatiin purettua pois. Auttoiko oikeasti vai ei, en tiedä, mutta ei kai siinä voi hävitäkään.

8. Tiheät painokontrollit. Jos maitoa ei tule, luultavasti jossain kohti alkaa stressata lapsen painon kehityksestä, viimeistään siinä vaiheessa kun sitä maitoa alkaa purkaa pois. Neuvolasta ymmärretiin kyllä huoli ja käytiin ylimääräisillä punnituksilla. Lisäksi: vähintään 8 syöttökertaa vuorokaudessa, 6 pissavaippaa, 1 kakkavaippa päivässä alle 6 vkon ikäiseltä – imetyksen turvamerkit. 

9. Jos lisämaitoa sairaalassa annetaan, pyydä ja jankuta niin kauan että saat selkeät ohjeet miten maidon kanssa tulee kotona toimia. Perusajatus on että lisämaitoa ei saa vähentää ennen kuin maidontuotto on tehostunut. Itsellä meni ehkä siinä vikaan että korvikemäärää ohjeen mukaan kotona nostettiin, vaikka maidontuotto lähti käyntiin ja oltiin tilanteessa jossa lähes koko päivittäinen maidontarve tuli korvikkeesta, eli ei ihme ettei vauva paljon jaksanut heräillä syömään rintaa. Alkoi virkistyä kun korviketta vähän vähennettiin. Mutta jos kotiudut korvikkeen kanssa, nopea yhteys neuvolaan jatko-ohjeiden saamiseksi.

10. Vältä aiheesta keskustelua synnyttämättömien ja niiden kanssa joilla imetys on sujunut kuin tanssi. Äitikin myönsi että oli ollut niitä ihmisiä jotka ajattelevat että imetyksen onnistuminen on vain tahdosta ja viitseliäisyydestä kiinni kunnes sai kolmannen lapsensa ja maitoa ei vain kertakaikkiaan tullut. Asiantuntevan imetysavun tunnistaa realistisesta suhtautumisesta lisämaitoon.

11. Saavuta yhteinen tahtotila asiasta puolison kanssa. Jos maidontuottoa joutuu kotona tehostamaan ihokontaktilla, tiheällä imetyksellä, pumppaamalla imetysten välissä, imetysteetä juoden on aivan selvä että sitä ei pysty tekemään jos joku muu ei hoida aivan kaikkea muuta. Siis ihan kaikkea, vauvan vaipoista ruuanlaittoon siten että äiti saa keskittyä vain siihen imettämiseen. Helpointa maidontuoton lisääminen on ensimmäisten 6 viikon aikana, eli jos isä on kotona isyyslomalla alkuun kannattaa tehdä heti. Jos maidontuoton lisääminen alkuvaiheessa ei onnistu on vaarana että tuotto tasoittuu liian matalalle tasolle ja ihan oikeasti on tilanteita jossa maitoa ei tule tarpeeksi.

12. Kiellä vieraita tulemasta ensimmäiseen 2 viikkoon. Tätäkin pidin etukäteen turhana neuvolan päsmäröintinä, mutta oikeasti olisi ollut tarpeen. Appiukon edessä on vaikea vetäistä tissiä esiin.

13. Kun homma vakiintuu, pitäisi muistaa myös de-eskaloida päänsisäistä hälytystilaa. Jatkuvasti ei voi tehostaa imetystä ja olla jonkinlaisessa poikkeustilassa ja pyrkiä johonkin päänsisäiseen parempaan. Kaverille oli käynyt niin että kotiutuessa oli käsketty syöttää vauva 2 tunnin välein ja yksi syöttökerta kesti kuitenkin reilusti yli tunnin joten äiti ei juurikaan nukkunut. Kukaan ei vaan huomannut sanoa että sen voi sitten lopettaa kun paino nousee. Eli aina ollessasi yhteydessä neuvolaan kertaa ja tarkista ohjeet ovatko vielä ajankohtaiset. Ensin pystyin luopumaan kellon kanssa herättelystä, nyt viimein pissavaippojen laskemisesta. 

Kommentit (15)
  1. Tämä nyt kuulostaa ikävältä mutta mulla tulee mieleen että onko se täysimetys tosiaan kaiken tuon vaivan arvoista? Jos vaikkapa ekat 3kk menee täysin ”ohi” imetyksen kanssa tuskaillessa niin siinähän on menetetty iso siivu ihaninta pikkuvauva-aikaa? Ja sitten puretaan ”imetystraumoja”? (Jotka kyllä ehkä on vähän first world problems kun se korvike nyt vaan on hyvä ja turvallinen vaihtoehto). Ja ehkä mulla ei ole oikeutta kommentoida, kun en tiedä mitä olisin itse tehnyt jos imetys ei olisi lähtenyt sujumaan. Voi olla että sun kirjoitustyyli vaan on niin analyyttinen ja ehkä käytät tätä enemmän purkupalstana kuin hehkutukseen, mutta jotenkin negatiivinen fiilis on välittynyt useimmista postauksista. Ehkä olisi kiva kuulla mitä hauskoja juttuja vauvan kanssa puuhailette siinä imetysten välissä 🙂

    1. Kts. kohta 10 🙂 Ei kannata vannoa mitään suuria ennen kuin on itse samassa tilanteessa. 

      Mulle tuli vähän paha mieli tosta sun kommentista, koska kuten alussa sanoin meillä ensinnäkin menee tosi hyvin imetyksen suhteen nyt ja kerron kokemuksiani koska ihmiset kommentoivat että niistä oli apua ja ajattelin että joku muu samassa tilanteessa voisi hyötyä. Kai nyt on selvää ettei nää tekstit edusta meidän koko elämää ja kenellekään ei nyt pitäisi tulla varsinaisena yllätyksenä ettei tää oo mikään feel good – mitä tehtiin tänään -blogi. Tää on mun tapa jäsentää asioita. 

      Jos tarkoitus oli ilmaista huoli että kuuluuko meidän elämään mitään muuta kuin imetystraumoja niin sanat oli vähän huonosti valittu (nyt ne vertautuu lähinnä siihen et lapsellinen sanoo lapsettomuushoidoissa olevalle et en kyllä tiedä miksi viitsitte yrittää noin paljon, hankkikaa koira) mutta voin onneksi lohduttaa että kyllä kuuluu ja vauva on ihana, kts. esim. Pieni Yösyöttö -postaus. Analyyttisen otan kohteliaisuutena 😀 

      1. Niin, mun mielestä vaan on vähän hämmentävää että toisaalta kritisoit miksei sairaalassa neuvottu paremmin ihokontaktia ja lisämaidon purkuja ja toisaalta taas sitä miksi äidinmaidon paremmuutta hypetetään ja neuvolassa kysellään millä ravinnolla vauva on. Että suhtaudutaan imetykseen millä asenteella tahansa se on sinusta väärä? Tai sen suhtautumisen pitäisi olla juuri tietynlainen että menisi oikein?

        Vannomatta paras, toki, en voi tietää miten olisin suhtautunut imetykseen jos siinä olisi ollut ongelmaa (ja toki vieläkin niitä voi tulla). Kaikkien vaikeuksien jälkeen mitä raskaaksi tulemisessa ja raskaudessa oli en kuitenkaan mitenkään jaksa uskoa että siitä olisi tullut kynnyskysymystä kun terveen vauvan viimein syliin saimme. Minulle on mahdoton ajatus verrata imetyksen sujumista ja lapsettomuutta mutta jälleen, se on vain minun kokemukseni.

        1. Ehkä toisin päin kääntäen että jos se äidinmaito on niin tärkeää (terveydenhuollon näkökulmasta) niin asia tulisi myös ohjeistaa kunnolla. 

          Olen itsekin sanonut monta kertaa että tämä on tosi ristiriitaista, kun tietää kyllä että korvike on ihan hyvä vaihtoehto mutta silti se emotionaalinen vaste yllätti minut täysin. 

  2. Minusta taas oli ihanaa että vieraita kävi myös sen ekan 2vk aikana. Kaikki tosin ymmärsi olla lyhyehkön aikaa ja tuoda pullaa tullessaan 😀 Mutta riippuu tietty paljon siitä miten imetys lähtee käyntiin ja miten on toipunut synnytyksestä. Meillä vauvalla oli suht harvat syöttövälit, 3-4h heti alusta asti joten koko aikaa ei tarvinut olla tissittelemässä. Jos vauva olisi ollut koko ajan rinnalla olisi tietty ollut hankalampaa vieraiden kanssa

    1. Se oli vähän sellainen kaksiteräinen miekka, toisaalta oli kiva et kävi vieraita ja se piristi päivää, toisaalta ohjelmaa oli sit vähän liikaakin. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *