Jos murehtimalla voisi estää pahoja asioita tapahtumassa

niin mulle ei varmaan ikinä tapahtuis mitään 😀 Olen erittäin taitava murehtimaan etukäteen asioita ja jokseenkin tuntuu, että murehtimisen määrä on vakio. Eli riippumatta siitä, miten elämä menee, aina on jotain pohdittavaa. 

Ja sitten se paras aspekti: se, että pelkää jotain tapahtuvaksi ei mitenkään suojele siltä, että se tapahtuisi. Järkevä minäni tiedostaa tämän, mutta jokin osa kuitenkin jotenkin taikauskoisesti epäilee että pohtimalla mitä kaikkea voi sattua jotenkin estäisi sen etteivät ne tapahdu. Mutta eihän se näin ole. Pahoja asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille. 

Viikon huoli-kategoriaan kuuluvat

  • Keskenmeno – kaikki alkuraskauksien suosikki. Etenkin kun mulla on lähes jatkuvaa kuukautiskipumaista tunnetta, aika kovaakin välillä. Eikä nyt puhuta niistä kuuluisista vauvapalstojen ”nippailuista” (wtf nippailut?! menee samaan kategoriaan tarrasukkien ja masuasukkien kanssa) vaan ihan samanlaisista kivuista kuin menkoissa. Ilmeisesti suhteellisen yleistä, mutta en tosissaan osannut varautua että ihan näin jatkuvaa ja kovaa. Tähän ongelmakenttään kietoutuu se, että lähes päivittäin töissä jotenkin joudun kertomaan jo olevani raskaana. Ja lisäksi on aivan hämmentävää, miten ajatusmaailma muuttuu näin nopeasti ja vähän pelottavaakin. Olen ollut virallisesti viikon raskaana ja se a) tuntuu iäisyydeltä ja b) on muuttanut jo pelottavan paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Että jos tämä nyt menee kesken niin sitten joutuu kaikille selittämään ettei olekaan raskaana ja suunnittelemaan kaiken uusiksi. Tietysti se, että kerronko tästä kenellekään vai jokaiselle vastaantulijalle on hyvin vähän tekemistä sen kanssa millaisesta geneettisestä materiaalista alkio  koostuu ja päättääkö se jatkaa kehittymistään. 
  • Raskausdiabetes – ai miten niin olen vähän edellä asioista? Neuvola ehti jo lähettää niitä natsikyselyitä elintavoista ja jotenkin tätä kautta ajauduin raskausdiabetessivuille ja kävi ilmi että normaalin verensokerin alaraja on 5.3! My God! Multa on kerran katsottu paastoverensokeri työhöntulotarkastuksessa, 5.4, mikä on tietysti ihan normaali näin muuten ihmiselle mutta raskausaikana diabeettinen ja kaiken lisäksi yksikin poikkeava arvo riittää diagnoosiin, normaalisti vaaditaan vähintään kaksi. Joten mun on vaikea uskoa että se mun insuliiniherkkyys tässä raskausaikana ainakaan paranisi. Joten olen tässä rv 5 jo täysin vakuuttanut itseni sairastavani gestaatiodiabetesta 😀 Mutta toinen my God-hetki, kun näin ne ruokasuositukset ”toisinaan voit herkutella yhdellä 20 g suklaapatukalla”. Toisinaan, as in aamuin ja illoin?
  • Jatkumoa edellisestä, tästä se lihominen alkaa ja musta ei koskaan enää tuu nuorta ja nättiä. Alennusmyynneillekään ei jaksa mennä koska kannattaako tässä nyt enää sijoittaa vaatteisiin, kun sitten ei kuitenkaan kohda mahdu niihin enää. Enemmän tämän kanssa on ehkä tekemistä sen munasolupunktion kanssa, josta en ole vieläkään toipunut! Pinna alkaa vähän kiristyä kun ei vieläkään pysty harrastamaan oikein mitään liikuntaa. 

Mutta, tänään tuli kirje että alkuraskauden ultra onkin jo ensi viikolla! Okei, ensi viikon lopulla ja nyt on tämän viikon alku, mutta kuitenkin! Olin itse laskenut raskauden kestoa siirtopäivästä (tai siis oletuksella että silloin olisi rv 2+0) mutta interwebs kertoo että se laskettaisiinkin joko punktiopäivästä tai siitä seuraavasta ns. maljapäivästä? Onko kellään tietoa, miten IVF-tuoresiirrossa raskauden kesto lasketaan? Kun tietty järjellä ajateltuna silloin siirtopäivänähän alkio oli jo kolmen päivän ikäinen. Kolme päivää ei tietty sinällään ole olennaista laskettua aikaa tai kokonaiskestoa ajatellen, mutta henkisesti sillä on nyt suuri merkitys koska siirtää eri päivälle sen, koska viikko täytyy, ei sillä että mitenkään laskisin 🙂 

Kommentit (4)
  1. Hei, täällä toinen joka ei ole vielä toipunut punktiosta. Tai tavallaan joo olin, mutta mulle raskaushormonit aiheutti myöhäisen hyperstimulaation.

    Ai että oon ollut kipeä! Se todella aiheuttaa kovia kipuja joiden takia olen jo päivystyksessä juossut km pelkojen takia kun panadoli ei auta. Ja se saattaa kestää. Joillakin vasta rv12 jälkeen helpottaa, itsellä vasta rv6-7 huoh. Mutta että älä välttämättä huoli kipuja 🙂

    Ja myös nämä pari viikkoa on tuntunut ikuisuudelta 😀 

    Tsemppiä!

    1. Mä mietin kanssa et olisko mulla ollut lievä hyper punktion jälkeen, vaikka niitä rakkuloita ei kauheasti tullutkaan. Paino nousi jo ennen funktiota ja sen jälkeen yhteensä 3 kg, et pientä turvotusta oli. Kun sehän voi pitkittyä sitten jos raskaus alkaa. Mun piti siinä siirron yhteydessä kysyä miltä ne munasarjat näyttää, mut siinä ultrattiin vaan vatsan päältä ja meni muutenkin niin nopeasti etten muistanut. Mutta hyvä (tai ei hyvä, mutta lohduttavaa) että jollain muullakin kestää toipuminen, itse oon vaan törmännyt näihin ”pelasin lentopalloa seuraavana päivänä” 😀

  2. Mulle lääkäri sanoi, että raskauden kesto lasketaan niin, että punktiopäivä on rv2+0.

    1. Jes, olenkin siis 3 päivää enemmän raskaana eli siis ihan merkittävästi enemmän! Se on puoli viikkoa kuitenkin! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *