”Kannattaa nukkua nyt kun vielä voi”

No shit, Sherlock. Yhtä hyödyllinen neuvo kuin raskaus ei ole sairaus ja ei kannata miettiä sitä synnytyksen kulkua. Ja nämä kaikki synnyttäneiltä naisilta, jotka selvästi kärsivät jonkinlaisesta muistinmenetyksestä tai muuten kieroutuneesta huumorintajusta. 

Viimeisillään raskaana olevan nukkuminen on helppoa kuin heinänteko! Seuraat vain allaolevia ohjeita niin nukkumatti saapuu luoksesi tuota pikaa. 

  • Asettele itsesti sänkyyn. Normaalin neljän (oikea, vasen kylki, selkä, vatsa) asennon sijaan sinulla on kaksi vaihtoehtoa, kyljellään. Toki ensin asettelet 1-3 tyynyä tukemaan helvetillisen kipeää lantiota, joka ei muuten saa olla milliäkään vinossa tai tulee tuska. Myös jalat olisi hyvä pitää päällekkäin koska muuten lantioon tulee kiertoa ja sehän tiedetään mihin se johtaa. Lisäksi kyljessä on joku hermopinne, joka vaatii vielä yläselän taivuttamista taaksepäin. Kukapa ei nukahtaisi rennosti asennossa josta ei voi liikkua yhtään!
  • Käytit asennon asetteluun sen verran aikaa, että tulee taas pissahätä. Nouset ylös, vingahdat pari kertaa liitoskipuja, istuskelet sängyn laidalla hetken kun supistaa ja linkutat vessaan kuin polviproteesileikkauksesta tullut. Toista ylläoleva.
  • Tähän meni kuitenkin sen verran aikaa että vauva ehtii herätä ja aloittaa öisen 40 min jumppasarjan.
  • … jonka jälkeen voikin käydä taas vessassa.
  • Tässä kohti otsaasi kasvanut elin on jo niin iso että vieressä nukkuvan miehen tyyni yöuni ottaa niin silmittömästi päähän että nukkumiselle voi sanoa hyvästi tältä erää. 

Huoh. Ainut hyödyllinen asia mitä tästä loppuraskaudesta on sanottu on se, että sen tarkoituksena on tehdä äidin olo niin epämukavaksi että alkaa olla ihan sama miten se lapsi tulee sieltä ulos. 

***

Uneen liittyen kylläkin mutta hiukan positiivisemmissa fiiliksissä (ja enemmällä unella) askartelin viikonloppuna äitiyspakkauksen makuupussiin uudet kankaat! Vihreä oli ihan ok, ei mitenkään suosikkikuosia mutta eihän se nyt mitenkään sopinut meidän vaunujen väriin 😉 Tosimummon ohjeilla ei kun ratkomaan. Hiukan siinä pohdin että jos en saakaan tätä kokoon niin sitten ei oo makuupussia, mutta jostain syystä mitä käsitöihin tulee, itsetuntoni on rikkumaton. En tajua miksi en voisi olla yhtä itsevarma esim. töissä. Koska ihan oikeasti olen lähtenyt yrittämään kaikenlaisia projekteja ja onnistunut niin iltapuvussa ilman kaavoja kuin nojatuolien verhoilussa. How hard can it be?

Noh, tämä ei varsinaisesti ollut vaikeaa. Toki tätä käsitöiden onnistumisprosenttia nostaa se, että en ole turhan vaativainen itselleni työn laadusta, eli tässäkin vetoketjut olisi saanut varmasti siistimmin paikalleen 😀 Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka sinällään olisi kannattanut valita ehkä joku vähän tummempi kangas, tuolta alta krokotiilit aavistuksen vielä häämöttää. Mutta tykästyin tuohon Marimekon Kompotti-kankaan väreihin niin että en saanut sitten enää muita harkittua. Alla vielä alkuperäinen lähtotuote. Näitä äitiyspakkauksen makuupusseja saa käytettynä muutamalla eurolla, jos haluaa koittaa eikä sitten kuitenkaan riskeerata sitä uutta kappaletta. 

IMG_20160212_202232.jpg

2015_Peitemakuupussi.jpg

 

Kommentit (8)
  1. Antisankari
    16.2.2016, 17:36

    Ahaha, nauroin ääneen tolle nukkumissetille. 😀 Niiiiin tuttua. Lisäisin ite vielä sen, että jos se EI potkikaan, niin sitten sitäkin pitää jäädä kelaamaan.

    1. Sekin on totta! Vaikeeta on 😀

  2. Voi kun kivannäköinen tuo pussukka! Nim. Peukalo keskellä kämmentä -en taida kuitenkaan itse yrittää 🙂

    Ehkä tämä nukkumattomuuden tarkoituksena onkin valmentaa siihen, ettei tässä enää lähitulevaisuudessa tarvitse nukkumisesta haaveilla?? 😮 😀

    1. No siis mun mielestä paras tapa valmentaa olis ihan sairaan hyvät unenlahjat… 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *