Keskeneräisiä ajatuksia vol. 2

Viime yö meni tosin aika kivasti, mutta eipä tässä nyt miksikään älyn jättiläiseksi itseään silti tunne. Siksi jatketaan keskeneräisten ajatusten linjalla.

1. Onko ”miten maito riittää” maailman ärsyttävin kysymys?

Jatkumona raskausajasta yksityisestä tulee yhteistä omaisuutta. Yritän suhtautua tähän zen buddhalaisesti ja sanoa että vauva kasvaa hyvin. Epäilen että kysymys maidon riittämättömyydestä on jotenkin koodattu ihmisten kollektiiviseen lajimuistiin, vähän kuin pelko susista. Että annan kysymyksen anteeksi esim. yhdeksääkymppiä lähentelevälle isoäidilleni, se on varmasti aikanaan ollut tosi vakavakin juttu jos maitoa ei ole riittänyt. 

Toinen oppimani juttu on se, että nämä imetysasiat on vielä mystisempiä kuin kuvittelisi. Kävi ilmi, että minä ja sisareni ollaan oltu täysimetettyjä ja äiti sanoi ettei ollut epäilystäkään etteikö kolmattakin imetettäisi samalla tavalla, mutta sitten se ei vaan sujunut. Hämmentävää, miten noinkin voi käydä että kaksi onnistuu ihan täysin ja kolmas ei mitenkään?

Tänään olen taas ollut sitä mieltä että ei päästä ikinä eroon noista lisämaidoista, päivästä riippuen vähintään puolet päivän annoksesta tulee kuitenkin vielä pullosta. Vaikka neuvolassa oltiin ihan tyytyväisiä nykyiseen vähennykseen, kolmasosa suurimmista määristä ollaan tultu alaspäin. Suurin työ asian hyväksymisessä lienee minulla, osittaisimetys olisi varmasti ihan riittävän hyvä. Enkä taaskaan tiedä kenen kuvittelen niitä vaatimuksia asettavan, kuka meistä noin muuten tietää edes läheisten lapsista miten tai kuinka paljon niitä on imetetty, en minä ainakaan. Neuvolantätikin vaan rohkaisi ja sanoi että on harmi kun tuntuu että monesti nämä imetysasiat tuntuvat varjostavan ja vievän ilon koko vauvasta ja huonoina päivinä näin mullakin tuntuu käyvän. 

2. Miksi vauva on ihan hikinen syödessään?

Neuroottinen äiti pelkää sydänvikaa, isän mielestä sillä on vain kuuma. Toki tuo imetystyyny taitaa olla muovinpaloja täynnä ja hiostaa minuakin ja lapsi tuntuu olevan kuumaveristä sorttia muutenkin. Loppumaton neuvottelu on aina että mitä ihmettä sinne ulos pitää pukea, mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.

3. Mitä kantoliinassa olevalle (kuumaveriselle) vauvalle puetaan nollakeleille ulos?

Sektio + hissitön kerrostalo = ei asiaa vaunujen kanssa ulos pariin viikkoon isän palatessa töihin -> kantoliinan kanssa ulos. Vauva mahtuu toppatakin alle kyllä, mutta mitä siihen pitäisi muuta laittaa? Sisällä molemmille tulee hiki ihan kevyissäkin vaatteissa. Jonkinlainen ohut villahaalari ehkä…? Pää ja jalat tarvitsevat varmaan enemmän toppausta, etenkin kaulan alue huolestuttaa. Luultavasti saan aikaan pienen hikisen pää punaisena huutavan pötkylän aikaiseksi, mutta nothing ventured, nothing gained eli kai sitä kokeilemalla oppii.

4. Ketä nää Vanderpump-ihmiset oikein on ja onko tää näyteltyä vai onko nää ihan aikuisten oikeesti tosissaan?

Jaxin nenäleikkaus ja Stassin uusi kämppä, näitä mulle kuuluu nykyään. Eka katoin Areenasta Poiroteja, mut juoni oli aivan liian monimutkainen seurattavaksi, joten lähinnä katoin niitä kauniita vaatteita ja maisemia. Kummeli oli paremmin sopivaa tälle tänhetkiselle keskittymiskyvylle…

5. Pitäiskö leikkauttaa äititukka?

Päivisin pitkä tukka menee, saan sen yleensä jonkinlaiselle sotkunutturalle, mut öisin sitä on joka paikassa, vauvan suussa, mun suussa ja se on kuuma. Imetyshiki ei oo mikään urbaani legenda nimittäin. Aina ajoittain haaveilen radikaalisti lyhyestä pixiestä. Olis epäilemättä viileämpi. Ainut mikä estää on se, et ilmeisesti lyhyen tukan laittaminen vie enemmän aikaa kun nutturan kasaaminen, joten kokonaislopputulos sit joskus kun saa itsensä ulos olis vähän negatiivinen. Plus tuntuu et lyhyt poikamainen tukka vaatis muuten panostusta naisellisuuteen esim. meikin muodossa ja sitä ei nyt oo ihan kauheasti tapahtumassa. Ehkä sit jos nää alkaa jotenkin imetyksen myötä kauheasti harvenemaan, toistaiseksi ei. 

Kommentit (10)
  1. Mä olen just semmonen, joka kysyy a) miten synnytys meni ja b) kuinka imetys sujuu.

    Toisaalta jos äiti tuskailee, ettei se imetys suju niin olen sitä mieltä, että korvikkeella kasvaa ja kannattaa kokeilla eri merkkejä jos yksi ei tunnu sopivan. Mä tunnen noi imetyssyyllisyydet ihan henkilökohtaisesti. Maitoa ei tullut riittävästi. Ei, vaikka vähän ennen maidon loppumista kokonaan olin tuntikausia huvituttina, jos edes se saisi maidontuotantoa käyntiin.

    Syyllisyyttä tein oikeastaan vain itse itselleni. Lopulta sain vakuutettua itseni siitä, että en vain voi asialle mitään, en vaikka en olisi 100 vuotta sitten saanut lastani pysymään hengissä. Hormoneissani itkin sitäkin, että sata vuotta sitten ihana vauvani olisi kuollut nälkään…. Jep. Mutta meillä korvike aiheutti vatsan kovettumista tuskiin asti, eikä korvikkeen määrä missään vaiheessa vähentynyt kuten teillä. Pumppasin lisäksi, mutta määrät eivät oikeastaan kasvaneet alun jälkeen, ja usein tuloksena oli 40 hikistä ml.

    Syyllistämistä ulkopuolelta olen kokenut lähinnä imetyksen tuki ry. -ihmisiltä. Siis siellä toimivilta tai sieltä apua saaneilta ihmisiltä. Lause ”kaikki pystyvät imettämään” särähtää pahasti korvaan. Toisen odotusaikana tein päätöksen, etten stressaa vaikkei onnistuisi tälläkään kertaa. vielä jää nähtäväksi, miten nyt käy.

    ehdoton plussa pulloruokitulla (oli se pumpattua tai korviketta) on se, että isä pystyy oikeasti osallistumaan lapsen hoitoon paljon enemmän ja syöttö on intiimi kokemus (isällekin) vaikkei se tapahtuisi rinnasta, plus itse on vapaampi kulkemaan, siitä kannattaa nauttia. Meillä ei ole isää hyljeksitty, kuten monessa muussa perheessä, jossa hoitajaksi tietyssä iässä kelpaa vain äiti. Isä on koko alkutaipaleen saanut olla merkittävä huoltaja siinä missä äitikin. Sekin on ihan iso asia.

    1. En mä tosiaan tiedä onko tää osittaisimetys ongelma kenellekään muulle kuin mulle. Paitsi siinä mielessä että katsantokannasta riippuen tää on joko best of both worlds (saa pullon antamaa liikkumavaraa) tai huonoin vaihtoehto (kiinni imetyksessä ja syyllisyys korvikkeesta ja pullojen epäkätevyys) eli luulen että helpointa olis selkeästi olla jompaa kumpaa. Mutta toistaiseks koitan nyt jaksaa tehdä molempia, vaikka se tarkoittaakin sitä että hoidan kaikki yöt yksin ja aikaa kuluu. Olen myös koittanut tuota tunteja huvituttina, vaikka en oikein usko sen maidontuottoa lisäävän…

      Onneksi toinen osittaisimettänyt kaveri varoitti tuosta imetyksen tuki-ihmisistä, sanoi että oli pakko lopettaa Facebook-ryhmän lukeminen kun alkoi vaan stressata enemmän. Joku tiivisti sen asenteen siihen, että ilmeisesti on vain kaksi vaihtoehtoa, joko maitoa tulee vauvan tarpeisiin riittävästi tai liikaa, ei ole olemassa mahdollisuutta että sitä tulisi liian vähän vaikka jokainen tajuaa että luultavasti luonnon monimuotoisuus huomioiden kolmaskin vaihtoehto on mahdollinen. Mulle on nyt tulossa vielä kotiin imetysohjaaja käymään ja eniten ehkä pelkään että se vaan syyllistääkin mua eikä todellisuudessa auta asiaa. Ehkä siis en tarvitsisi imetysohjaajaa enää vaan keskusteluterapiaa 😀

  2. Ei toppatakin sisällä liinassa kannettaessa todennäköisesti kannata olla mitään extravaatteita vauvalla. Kunnon myssy toki ja villasukat voi olla tarpeen, hanskat tarpeen mukaan. Nää pukemisasiat on niin mystisiä, kun lapset on erilaisia. Isommillakin toiset paahtaa koko etelän talven välikausihaalarissa ja meidän vilukissalla on toppahaalari ja villahaalari ja vielä villaa aluskerrastonakin.

    1. Koitin jo villahaalarilla ja virhe oli, hikinen ja vihainen vauva 😀 Nää on todella mystisiä, tuntuu hassulta katsoa kun kaverit vieressä pukee tosiaan vauvoja villaan ja villaan ja toppaan ja itse vaan sujauttaa vaunuissa haalariin ja makuupussiin ja nekin tuntuvat olevan liikaa. Noh, kai sitä kokeilemalla oppii!

      1. Joo, kai sitä pitäisi edes toisen kohdalla luottaa tuntevansa oman vauvansa, mutta silti epäilys iskee kun näkee toisten pukevan paljon enemmän/vähemmän 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *