Like flipping a coin

Tiukoissa hetkissä joutuu turvautumaan suuriin ajattelijoihin, kuten Jack Reacheriin. Joka on mm. opettanut, että paras hetki tehdä rynnäkkö jonkun kotiin on aamuneljältä, se on henkisesti heikoin hetki vuorokaudesta. Tai nothing ventured, nothing gained. Mutta päivän opetus liittyy lähinnä siihen, että tulevaisuuden tapahtumia on sinällään aika turha vatvoa, koska ne joko tapahtuu tai ei tapahdu. Like flipping a coin.

 

Esimerkiksi eilen olin vähän liian kiirellä liikkeellä, liukastuin ja hiukan horjahdin ja naps sanoi symfyysi. Sen jälkeen ei ole montaakaan askelta otettu. Olin tietysti illalla jonkin verran huonona siitä että en ehkä kävele ikinä enää, mutta either it will or it won’t happen. Turha pohtia nyt vaan kiristää tukivyötä kireämälle ja koittaa pärjätä. 

Sama juttu perätilan kanssa. Kaikenlainen asiaan perehtyminen ei oikeastaan ole muuttanut mitään, joko se syntyy alateitse tai sektiolla. Like flipping a coin. Ulos on tultava kuitenkin ja ilmeisesti useammassa tutkimuksessa on päästy tulokseen että kahden vuoden seurannassa ei ole ollut eroa äidin tai lasten lopputuloksessa. Sektioryhmä valitti enemmän kipua vatsalla ja alatieryhmä välilihassa, go figure. 

Muutenkin yritän tässä kehittää positiivista asennetta, koska ei sillä voi mitään hävitäkään. Positiivista on esim. kaikki ne uudet taidot joita tässä raskaudessa oppii kuten

• kaupungin bussireitit hahmottuvat ihan uudella tasolla kun suunnittelee liikkumisensa kävelyn minimoiden ja ah mikä ilo onkaan kaupungilla kun se lähimmäksi kotiovea suuntaava bussi tuleekin just sopivasti!
• taito nukkua mahdollisimman pitkään yhdellä kyljellä. Entinen levoton sängyssä pyörijä pystyy vetämään parikin tuntia putkeen yhdellä kyljellä koska kääntäminen ei oikein ole vaihtoehto.

 Joten, gangstarappia päivään vaan kaikille muillekin!