Viime yö meni tosin aika kivasti, mutta eipä tässä nyt miksikään älyn jättiläiseksi itseään silti tunne. Siksi jatketaan keskeneräisten ajatusten linjalla.

1. Onko ”miten maito riittää” maailman ärsyttävin kysymys?

Jatkumona raskausajasta yksityisestä tulee yhteistä omaisuutta. Yritän suhtautua tähän zen buddhalaisesti ja sanoa että vauva kasvaa hyvin. Epäilen että kysymys maidon riittämättömyydestä on jotenkin koodattu ihmisten kollektiiviseen lajimuistiin, vähän kuin pelko susista. Että annan kysymyksen anteeksi esim. yhdeksääkymppiä lähentelevälle isoäidilleni, se on varmasti aikanaan ollut tosi vakavakin juttu jos maitoa ei ole riittänyt. 

Toinen oppimani juttu on se, että nämä imetysasiat on vielä mystisempiä kuin kuvittelisi. Kävi ilmi, että minä ja sisareni ollaan oltu täysimetettyjä ja äiti sanoi ettei ollut epäilystäkään etteikö kolmattakin imetettäisi samalla tavalla, mutta sitten se ei vaan sujunut. Hämmentävää, miten noinkin voi käydä että kaksi onnistuu ihan täysin ja kolmas ei mitenkään?

Tänään olen taas ollut sitä mieltä että ei päästä ikinä eroon noista lisämaidoista, päivästä riippuen vähintään puolet päivän annoksesta tulee kuitenkin vielä pullosta. Vaikka neuvolassa oltiin ihan tyytyväisiä nykyiseen vähennykseen, kolmasosa suurimmista määristä ollaan tultu alaspäin. Suurin työ asian hyväksymisessä lienee minulla, osittaisimetys olisi varmasti ihan riittävän hyvä. Enkä taaskaan tiedä kenen kuvittelen niitä vaatimuksia asettavan, kuka meistä noin muuten tietää edes läheisten lapsista miten tai kuinka paljon niitä on imetetty, en minä ainakaan. Neuvolantätikin vaan rohkaisi ja sanoi että on harmi kun tuntuu että monesti nämä imetysasiat tuntuvat varjostavan ja vievän ilon koko vauvasta ja huonoina päivinä näin mullakin tuntuu käyvän. 

2. Miksi vauva on ihan hikinen syödessään?

Neuroottinen äiti pelkää sydänvikaa, isän mielestä sillä on vain kuuma. Toki tuo imetystyyny taitaa olla muovinpaloja täynnä ja hiostaa minuakin ja lapsi tuntuu olevan kuumaveristä sorttia muutenkin. Loppumaton neuvottelu on aina että mitä ihmettä sinne ulos pitää pukea, mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.

3. Mitä kantoliinassa olevalle (kuumaveriselle) vauvalle puetaan nollakeleille ulos?

Sektio + hissitön kerrostalo = ei asiaa vaunujen kanssa ulos pariin viikkoon isän palatessa töihin -> kantoliinan kanssa ulos. Vauva mahtuu toppatakin alle kyllä, mutta mitä siihen pitäisi muuta laittaa? Sisällä molemmille tulee hiki ihan kevyissäkin vaatteissa. Jonkinlainen ohut villahaalari ehkä…? Pää ja jalat tarvitsevat varmaan enemmän toppausta, etenkin kaulan alue huolestuttaa. Luultavasti saan aikaan pienen hikisen pää punaisena huutavan pötkylän aikaiseksi, mutta nothing ventured, nothing gained eli kai sitä kokeilemalla oppii.

4. Ketä nää Vanderpump-ihmiset oikein on ja onko tää näyteltyä vai onko nää ihan aikuisten oikeesti tosissaan?

Jaxin nenäleikkaus ja Stassin uusi kämppä, näitä mulle kuuluu nykyään. Eka katoin Areenasta Poiroteja, mut juoni oli aivan liian monimutkainen seurattavaksi, joten lähinnä katoin niitä kauniita vaatteita ja maisemia. Kummeli oli paremmin sopivaa tälle tänhetkiselle keskittymiskyvylle…

5. Pitäiskö leikkauttaa äititukka?

Päivisin pitkä tukka menee, saan sen yleensä jonkinlaiselle sotkunutturalle, mut öisin sitä on joka paikassa, vauvan suussa, mun suussa ja se on kuuma. Imetyshiki ei oo mikään urbaani legenda nimittäin. Aina ajoittain haaveilen radikaalisti lyhyestä pixiestä. Olis epäilemättä viileämpi. Ainut mikä estää on se, et ilmeisesti lyhyen tukan laittaminen vie enemmän aikaa kun nutturan kasaaminen, joten kokonaislopputulos sit joskus kun saa itsensä ulos olis vähän negatiivinen. Plus tuntuu et lyhyt poikamainen tukka vaatis muuten panostusta naisellisuuteen esim. meikin muodossa ja sitä ei nyt oo ihan kauheasti tapahtumassa. Ehkä sit jos nää alkaa jotenkin imetyksen myötä kauheasti harvenemaan, toistaiseksi ei.