Yhteiskunnallinen viha raskausoireena ei suinkaan ollut parasta, mihin tässä on tähän mennessä pystytty. Olen alkanut pelätä odottavani kaksosia tai jotain muuta kummallista, koska ei kai tämä nyt voi olla normaalia?! Samalla tiedän, että kyllä se vaan voi. 

Uutuuksina ovat muun muassa chilikäsi. Yhtenä iltana alkoi polttaa peukalon kynnen alta ihan hirveästi ja luulin että sinne oli vain mennyt vähän chiliä kun pesin ruuanlaiton jäljeltä astioita. Mutta sitten se polttava kipu laajeni etusormeen, keskisormeen ja nimettömän sisäsyrjään ja toiseen käteen… siinä kohti alkoi vasta kellot soittaa, medianus-pinne! Ja kas, käsiä ravistelemalla polttava kipu hetkeksi helpottaa. Tätä on sitten vaihtelevasti jatkunut koko viikon. Että näimmä on tosiaan mahdollista saada rannekanava ahtautumaan rv 6 ja että se tosiaan ei ala puutumisella ja pistelyllä vaan suoraan polttavana kipuna. Mies ei meinannut tätä ymmärtää, että miten se käsi voi olla noin kipeä ja meinasin ehdottaa että tässä on nyt raskausvaiva johon mieskin voi samaistua, tunget vaan sitä chiliä kynnen alle…

Toinen uusi tulokas on Kuoleman Uupumus. Mistään ei tule juurikaan mitään, koska pitää nukkua. Muutenkaan nyt ei juurikaan mitään huvita tehdä kun on paha olo jatkuvasti, mutta Kuoleman Uupumus ei ainakaan auta sitä asiaa. Sitä paitsi nukkuessa ei ole paha olo. Jonkin verran rajoittaa toki elämää, jos aikoo töiden ulkopuolisesta ajasta nukkua ehkä 80%. En tajua miten selviävät ne ihmiset joilla on jo lapsia kotona.

Summa summarum, raskaus ei ole sairaus mutta joskus se tuntuu ihan tosi paljon uuvuttavalta afrikkalaiselta unitaudilta, johon kuuluu hermosärkyä ja loppumaton matkapahoinvointi. 

niin mulle ei varmaan ikinä tapahtuis mitään 😀 Olen erittäin taitava murehtimaan etukäteen asioita ja jokseenkin tuntuu, että murehtimisen määrä on vakio. Eli riippumatta siitä, miten elämä menee, aina on jotain pohdittavaa. 

Ja sitten se paras aspekti: se, että pelkää jotain tapahtuvaksi ei mitenkään suojele siltä, että se tapahtuisi. Järkevä minäni tiedostaa tämän, mutta jokin osa kuitenkin jotenkin taikauskoisesti epäilee että pohtimalla mitä kaikkea voi sattua jotenkin estäisi sen etteivät ne tapahdu. Mutta eihän se näin ole. Pahoja asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille. 

Viikon huoli-kategoriaan kuuluvat

• Keskenmeno – kaikki alkuraskauksien suosikki. Etenkin kun mulla on lähes jatkuvaa kuukautiskipumaista tunnetta, aika kovaakin välillä. Eikä nyt puhuta niistä kuuluisista vauvapalstojen ”nippailuista” (wtf nippailut?! menee samaan kategoriaan tarrasukkien ja masuasukkien kanssa) vaan ihan samanlaisista kivuista kuin menkoissa. Ilmeisesti suhteellisen yleistä, mutta en tosissaan osannut varautua että ihan näin jatkuvaa ja kovaa. Tähän ongelmakenttään kietoutuu se, että lähes päivittäin töissä jotenkin joudun kertomaan jo olevani raskaana. Ja lisäksi on aivan hämmentävää, miten ajatusmaailma muuttuu näin nopeasti ja vähän pelottavaakin. Olen ollut virallisesti viikon raskaana ja se a) tuntuu iäisyydeltä ja b) on muuttanut jo pelottavan paljon tulevaisuuden suunnitelmia. Että jos tämä nyt menee kesken niin sitten joutuu kaikille selittämään ettei olekaan raskaana ja suunnittelemaan kaiken uusiksi. Tietysti se, että kerronko tästä kenellekään vai jokaiselle vastaantulijalle on hyvin vähän tekemistä sen kanssa millaisesta geneettisestä materiaalista alkio  koostuu ja päättääkö se jatkaa kehittymistään. 
• Raskausdiabetes – ai miten niin olen vähän edellä asioista? Neuvola ehti jo lähettää niitä natsikyselyitä elintavoista ja jotenkin tätä kautta ajauduin raskausdiabetessivuille ja kävi ilmi että normaalin verensokerin alaraja on 5.3! My God! Multa on kerran katsottu paastoverensokeri työhöntulotarkastuksessa, 5.4, mikä on tietysti ihan normaali näin muuten ihmiselle mutta raskausaikana diabeettinen ja kaiken lisäksi yksikin poikkeava arvo riittää diagnoosiin, normaalisti vaaditaan vähintään kaksi. Joten mun on vaikea uskoa että se mun insuliiniherkkyys tässä raskausaikana ainakaan paranisi. Joten olen tässä rv 5 jo täysin vakuuttanut itseni sairastavani gestaatiodiabetesta 😀 Mutta toinen my God-hetki, kun näin ne ruokasuositukset ”toisinaan voit herkutella yhdellä 20 g suklaapatukalla”. Toisinaan, as in aamuin ja illoin?
• Jatkumoa edellisestä, tästä se lihominen alkaa ja musta ei koskaan enää tuu nuorta ja nättiä. Alennusmyynneillekään ei jaksa mennä koska kannattaako tässä nyt enää sijoittaa vaatteisiin, kun sitten ei kuitenkaan kohda mahdu niihin enää. Enemmän tämän kanssa on ehkä tekemistä sen munasolupunktion kanssa, josta en ole vieläkään toipunut! Pinna alkaa vähän kiristyä kun ei vieläkään pysty harrastamaan oikein mitään liikuntaa. 

Mutta, tänään tuli kirje että alkuraskauden ultra onkin jo ensi viikolla! Okei, ensi viikon lopulla ja nyt on tämän viikon alku, mutta kuitenkin! Olin itse laskenut raskauden kestoa siirtopäivästä (tai siis oletuksella että silloin olisi rv 2+0) mutta interwebs kertoo että se laskettaisiinkin joko punktiopäivästä tai siitä seuraavasta ns. maljapäivästä? Onko kellään tietoa, miten IVF-tuoresiirrossa raskauden kesto lasketaan? Kun tietty järjellä ajateltuna silloin siirtopäivänähän alkio oli jo kolmen päivän ikäinen. Kolme päivää ei tietty sinällään ole olennaista laskettua aikaa tai kokonaiskestoa ajatellen, mutta henkisesti sillä on nyt suuri merkitys koska siirtää eri päivälle sen, koska viikko täytyy, ei sillä että mitenkään laskisin 🙂