Tää on taas niin tätä

Vauvan kanssa on paljon näitä fifty-sixty -tilanteita, joissa ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraako. Katsokaa vaikka 😀

  • Odotat lähes kuin kuuta nousevaa, että vauva oppii tarttumaan esineisiin (joskin odotuksen pohjana on se, että se on seuraava etappi siinä neuvolakortin portaikossa eli ilmeisimmin olennainen ja tärkeä juttu odotettavaksi) ja sitten kun se oppii, se ekana keksii käyttää taitoaan HEITTÄÄKSEEN tuttinsa dramaattisesti äitiyspakkauksen nukkumakoppansa poikki aamukuudelta. 
  • Tajuat, että olet saman viikon aikana googlannut sekä ”vauvan ummetus” että ”vauvan ripuli” = epäilemättä normaali suolentoiminta.
  • Olet nykyään sillä lailla kosketuksissa luontoon, että osaat yöllä taivaan väristä sanoa noin puolen tunnin tarkkuudella paljonko kello on. Onhan sekin tavallaan hieno kyky ja Suomen kesäyössä on toki jotain ainutlaatuista, olen aina ollut sitä mieltä. 
  • Kannattaako huutelijamummolle vastata? Edellisellä kerralla en ehtinyt, tällä kertaa olin puhelimessa. Olin siis kärryttelemässä kaupungilla ja juttelin samalla puhelimessa siskon kanssa. Edellä kulkenut rouva pysähtyi odottamaan kunnes olen kohdalla ja sanoi että ”siinä vaan pölöttää, vaikka pienen vauvan kanssa kulkee!” En tiedä oliko rouvalta jäänyt huomioimatta tämä puhelinten mobiili ominaisuus että en suinkaan puhu yksikseni vai tarkoittiko hän että äidin tulisi jutella vain vauvalle, vaikka se nyt sattuisikin olemaan unessa. Tää oli sillee vaikee kysymys, että eipä mulla olis oikein vastausta ollutkaan 😀 
  • Suunnittelet lähteväsi vähän aiemmin kaupungille, kun vauva heräsi aikaisin ja väsyy myös aiemmin näin ollen. Mietiskelet jo mitäs kaikkia ihania aamiaispaikkoja kaupungilla onkaan ja isket vauvan kehtoon tutin kanssa odottelemaan että saat puettua vaatteet niin lähdetään. Kun saat tukan harjattua, toinen onkin salanukahtanut kehtoon 😀 
Perhe Lapset

”Ei kyllä silloin ollut…”

Kehitys kehittyy ja niin edelleen ja lukuiset nykypäivän lastenhoitotuotteet saavat mummon pään pyörälle ihastuksesta. Että ei kyllä silloin ollut kun hän lapsia hoiti! 

Hämmästystä positiivisessa mielessä ovat aiheuttaneet mm. 

  • Vaipparoskis – siis mikä tämä on? Miten sitä käytetään? Mutta tämähän on nerokas, eihän ne vaipat sitten haise yhtään!
  • Kantoreppu ja liina – ei tällaisia kyllä silloin ollut, kädessä piti roikottaa vauvaa jos halusi ettei se huuda lattialla! Selässä oli ehkä rinkkoja millä pystyi isompia lapsia kantamaan, mutta ei kyllä mitään tällaista.
  • Lounaat kaupungilla – äiti aina soittaessaan päivällä kysyy että ootko taas jossain kaupungilla ja yleensähän me ollaan. Tämä herättää suunnatonta kateutta, koska ei silloin vaan. ”Kerran käytiin opiskelukaverin kanssa kun se ostoskeskus aukesi, mutta sinnekin piti mennä ensimmäisenä päivänä kun se aukes ja koko muukin kaupunki oli siellä” 😀 Ihan täsmälleen mulle ei oo auennut miksei 80-luvulla voinut käydä vauvan kanssa kaupungilla, ehkä silloin naiset tajusivat paikkansa nykyistä paremmin ja pysyivät kotona niiden huutavien kersojensa kanssa.
  • Tuttipullot, joissa on leveä suuaukko – ilmeisesti ennen ne olivat sellaisia pitkiä ja kapeita ja maidon kaataminen niihen hankalaa. 
  • Vaunut kaikkine systeemeineen – ”en uskaltanut sitä työntöaisan pituutta säätää ettei ne vaan taitu kasaan tai jotain” 😀

Ennen oli paremmin, hämmennystä herättää…

  • Tapa laittaa vauvan turvaistuin takapenkille kun itse ajaa – ”ethän sä pysty edes tuttia sille laittamaan!” No en pystykään, se on varmaan kaikkien ajoturvallisuuden kannalta fiksuinta.
  • Vaunut jätettiin vielä 80-luvulla kaupan ulkopuolelle – äiti sanoi että ei ollut tarvetta kääntyville etupyörille tai miettiä miten portaita pääsee kun vauva jätettiin ulos nukkumaan. Itkuhälyttimiä ei myöskään ollut, joten en sitten tiedä kävikö ne vain hyvin lyhyesti aina kaupoissa vai hyväksyi sen että joskus vauva huutaa yksin. 
  • Rennohko suhtautuminen lasten kasvuun… Piirsin netissä (www.kasvuseula.fi) oman kasvukäyräni ja olen ollut melkoinen rimpula vauvana, seula hälyttää alipainoa reilun vuoden iässä. Kysyin äidiltä et mitäs neuvolassa sanottiin, mut kuulemma oli maanläheinen terveydenhoitaja, ”joku toinen olis tietty voinut huolestuakin”. Sanoi miettineensä et voiskohan sinne perunamössön sekaan laittaa vaikka voita et siitä sais vähän energiapitoisempaa mut ei kuulemma saanut kun voi on huonosta. En sitten tiedä eikö esim. rypsiöljyä tai muita terveellisempiä vaihtoehtoja oltu keksitty vielä 😀

Onko teille tullut vastaan näitä esimerkkejä maailman muuttumisesta? Jotenkin sitä alkaa tuntea niin vanhaksi itsensä, kun ensinnäkin 30 vuotta sitten tapahtuneet asiat on mun mielestä ollut aina 70-luvulla, eikä suinkaan 80-luvulla… 😀 Tähän suosittelen lämpimästi muuten tätä Hesarin artikkelia kuinka ”ennen kaikki oli paremmin” – vai oliko? Kuinka 80-luvulla televisiosta tuli ohjelmaa kahdelta kanavalta, hedelminä kaupassa oli lähinnä banaani ja vuonna 1983 syntyneen pojan eliniänodote oli 8 vuotta vähemmän kuin nyt syntyvän pojan. 

 

Perhe Vanhemmuus