Suuri kantoreppupostaus

Liinakuume elää vahvana, mutta toistaiseksi mennään repuilla. Vauva ei oo vielä oikein arvostanut tätä äidin päätöstä yhteisestä uudesta harrastuksesta, vaikka olen koittanut maanitella (mutta kun ne on niin kauniita, katso! niillä on niin hyvä jälleenmyyntiarvo! ne kestää äidiltä tyttärelle – vaikka et sinä näitä ehdi saada kun vaihdan ne johonkin toiseen ihanaan liinaan… paitsi jos alan kutoa niitä!) Kuumakalle vauvani vastaa tähän lähinnä hikoilemalla liinan märäksi ja sanoo että siinä sulle liinailua 😀 

Mutta tähän siis koottuna se, mitä olen repuista oppinut. Mä koin jonkun uuden ahaa-elämyksen vauvan kanssa, se on tosiaan vielä sylivauva ja tahtoo olla aika paljon sylissä. Tällä hetkellä se nukkuu aamu- ja iltatorkut kantorepussa eli repsassa, kuten tälläkin hetkellä. Tuhat kertaa kätevämpää kuin yrittää kanniskella sitä uneen tai heiluttaa kehdossa kunnes tulee penikkatauti jalkaan (trust me, it can happen). 

No mitä niitä reppuja nyt sitten on? Miksi sitä BabyBjörnia oikein vihataan netissä niin paljon? Mikä se lonkkajuttu oikein oli?

First things first eli terminologia. Kantoreppu tarkoittaa ergonomista kantovälinettä, jossa lapsi on kasvot kantajaan päin ja mikä tärkeintä jalat leveässä haara-asennossa ja selkä C-mallisella kaarella, mikä on vauvojen luontainen asento.  Yleisimmin esim. Manduca tai Tula. Rintarepussa (esim. monet BabyBjörnin mallit) vauva on yleensä kasvot menosuuntaan ja jalat roikkuvat suorana alaspäin.

Mitä merkitystä tällä sitten on? Lyhytaikaisesti kannettuna ei varmaan paljon mitään. Pitempiaikaisesti on kai kuitenkin lapsen lonkkamaljan kannalta parempi, että jalat ovat leveästi ja tuettuna kunnolla, muuten reisiluun pää ei töki tarpeeksi sitä lantion puoleista osaa joka ei kehity sitten kunnolla ja altistaa lonkkaluksaatioille tai näin sen olen itselleni selittänyt. Rintareppu on kai myös kantajalleen pitemmän päälle vähän raskas koska vauva roikkuu siinä etupuolella ja kaikki paino tulee kantajan harteille.

Alkuun pidin tätä taas sellaisena nettivouhotuksena (ja äänenpainot tuppaavat joillain nousemaan vähän turhan korkeiksi asiasta) mutta kysyin asiaa lastenkirurgitutulta, joka vanhana setänä ei kyllä tajunnut rinta- ja kantorepun eroa ja näihin liittyviä rintamalinjoja mutta osasi kyllä kertoa että Afrikassa, jossa kannetaan pääasiassa liinoilla lonkkaluksaatioita ei käytännössä esiinny. Ja jos vauvalla lonkkaluksaatio on niin sehän tuetaan lastoilla tai valjailla juuri sellaiseen M-asentoon missä se ergonomisessa repussa tai liinassa on. 

No Manduca vai Tula? Mitä eroa niillä on?

Meillä on enemmän käytössä ollut Manduca. Osittain nämä ovat vahvasti makuasioita. Manducassa on enemmän säätöjä, jolloin siitä saa kyllä muokattua itselleen mieleisen jos vaan jaksaa säätää. Paino sanalla jos. Manducassa on myös kiinteänä vauvatuki, joka tietääkseni kaikkiin muihin malleihin pitää ostaa erikseen. Vauvatuki on siis jonkinlainen lisäosa (Manducassa pieni neppareilla kiinnitettävä kangas, Tulassa vaahtomuovin pala) joka nostaa pientä vauvaa vähän ylemmäs repussa jotta vauva ei ”humpsahda” liian syvälle reppuun. Reput ovat yleensä myös liian leveitä vauvoille käytetttäväksi ilman noita tukia tai kavennuksia, tarkoittaen siis sitä että reppu tulee yli polvitaipeen ja sääret eivät roiku vapaana alaspäin. Kaventaminen tarkoittaa siis sitä, että repun pohjaosan ympäri kiedotaan naru tai huivi, jolla sitä kurotaan vähän kapeammaksi, jolloin se menee pienemmällekin vauvalle (jolla on siis lyhyempi reisiluu ja tarvitsee sen takia kapeamman repun) jos pituutta on jo niin paljon ettei esim. Tulan vauvatuen selkäosaa tarvita enää. 

Tulassa on vähän vähemmän säätöjä kuin Manducassa, kantotuntuma on aika samanlainen kuitenkin. Kuosit ovat nätimpiä kuin Manducassa, mutta hinta myös suurempi ja vauvatuen joutuu ostamaan erikseen. Manducaa on enemmän liikkeellä käytettynä joten sitä saa halvemmalla, noin 50 e molemmin puolin, Tulan hinta käytettynä liikkuu jossain 100 e tietämillä. 

Molemmat kannattaa mielestäni ehdottomasti ostaa käytettynä, etenkin jos ei ole aiemmin käyttänyt. Eniten näitä on myynnissä Facebookin Kantovälinekirppis-ryhmässä, mutta myös ihan torissa ja huutonetissä. 

Molemmilla voi kantaa sekä edessä että selässä, Manducassa olkaimet saa myös ristiin ja voi kantaa lonkalla. Vaatii toki taas pelailua niiden solkien kanssa, mutta on kuitenkin mahdollista. Tulaa voi käyttää ymmärtääkseni vain edessä tai takana eikä olkaimia saa ristiin. 

Näiden tuntemani kahden lisäksi näyttää olevan myös muita vaihtoehtoja kuten Ergo ja Patapum tai high end-vaihtoehto LennyLamb. Omakohtaista kokemusta näistä ei ole, käytettyinä näyttää olevan ainakin Ergoja aika paljon myynnissä tuolla Fb-kirppiksellä. 

Perhe Lapset Lasten tyyli

Äidit, nuo yhteiskunnan elätit

Ensimmäinen huutelijamummo kohdattu! 

Eilenhän oli kevään ehkä kaunein päivä ja sää sen mukainen. Meillä oli ns. hyvä päivä menossa, käytiin aamutuimaan heti vauvatanssitunnilla ja sieltä äitikollegan kanssa lounaalle. Koska oli aurinkoista, istuttiin terassilla. Tanssitunnista uuvahtaneet vauvat nukkuivat vaunuissa. All was good. Ohi kulki iäkkäämpi rouva rollaattorin kanssa ja sanoi jotain, itse en kuullut mitä. Ajattelin että jotain vauvoista, yleisesti ottaen etenkin vanhat ihmiset tykkäävät ihastella vauvoja kaupungilla. Mutta ei, kaverini oli kuullut mitä rouva sanoi ja ohikulkiessaan huusi sitten meille että yhteiskunnan elätit! Ja meni siitä itse, eläkkeellä, naapurikahvilaan 😀 Jos olisin kyennyt reagoimaan vähän nopeammin, olisin huutanut perään että kuten myös! 

Eihän tuohon voi kuin nauraa päälle 😀 En tiedä kertooko se sitten väheksyvästä asenteestani iäkkäitä kohtaan mutta en osaa ottaa niin vakavasti ihan näin iäkkään sanomisia. Jos tämä olisi tullut joltain keski-ikäiseltä, olisin pyhää vihaa ja raivoa täynnä. Mutta analysoitiin tätä nyt hetki ja päädyttiin siihen, että meidän suurin virhe oli näyttää siltä että meillä oli kivaa. Koska ei äitiys ole kiva asia. 

Tuskin rouva itsekään oli sitä mieltä että kaksikuukautinen vauva kuuluisi hoitoon ja äiti töihin, joten kyse täytyi olla siitä, että käytämme yhteiskunnalta saatuja rahoja lounaaseen kaupungilla emmekä ole kotona lypsämässä lehmiä ja pesemässä avannossa pyykkejä. Eläkeläisille voisi myös joskus näin ohimennen sanoen muistuttaa että eivät hekään ole yksi yhteen niitä eläkkeitään itselleen tienanneen vaan kyllä niitä rahoitetaan myös yhteisestä pussista, ihan kuin näitä äitiyslomiakin. En minäkään ole näitä äitiyslomarahoja kaikkia itse tienannut, vaikka työuran aikana tulenkin siirtymään tähän kaikkien nettifoorumeiden rakastamaan vihapuhujien ykkösnimimerkkiin eli nettomaksajiin, saamastani korkeakoulutuksesta ja lapsen päivähoitopalveluista huolimatta. 

Mutta tässä kiteytyy jotain samaa olennaista kuin siinä ainaisessa julki-imetyskeskustelussa. Ovatko äidit tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä vai pitäisikö tätä ”ilmaisen rahan kautta” viettää häpeillen neljän seinän sisällä? Viis siitä mitä se tekee äidin mielenterveydelle ja sitä kautta lapsen? Itse olen yllättynyt kuinka paljon olenkaan äitiyslomalla olemisesta nauttinut, mutta avainsana siihen on kyllä ollut päivittäinen poistuminen ulos ja kyllä, lähes päivittäiset lounaat kaupungilla. Katson tämän terveyttä edistäväksi toiminnaksi monella tapaa, mielenterveydellisesti ja myös fyysiselle terveydelle sillä kotona syöminen tuppaa mennä jatkuvaan naposteluun ja yritykseen elää pelkillä proteiinijuomilla. Kaupungilla vauva saa olla sylissä ihan koko ajan, kotona on jonkinlainen pakko yrittää saada lapsi pois sylistä että saisi välillä tehtyä jotain. Hyvinvoiva äiti on myös lapsen etu, uskon voimakkaasti. 

Siellä näyttää olevan jälleen ihanan aurinkoinen päivä, joten menkäähän kaikki yhteiskunnan elätit ja nauttikaa päivästä!

Puheenaiheet Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta