Uhkailu, lahjonta ja kiristys alkaa nuorena

Osalla jo ennen syntymää. Nyt on nimittäin viimeinen ukaasi vauvalle annettu, jos peliliikkeitä ei ala tapahtua niin 9 kk kylpyläloma loppuu tylysti maanantaina. 

Kävin siis kontrollissa lasketun ajan tiimoilla ja edistystä tai merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ollut sitten niin yhtään. Nada. Kahdessa viikossa kohdunsuu ei ollut kypsynyt yhtään, tarjoutuva osa vielä niin korkealla että voitiin jälleen vahvistaa sukupuoli 🙂 Täysin epäkypsä tilanne oli tuomio. Painoarvio oli jo 3.7 kg ja pitäisi olla alle 4 kg jos aikoo alateitse syntyä eli määrättömästi ei voi jäädä odottelemaan ja tässä epäkypsässä tilanteessa käynnistäminen ei ole vaihtoehto. 

_DSC4664kpl4.jpg

_DSC4700kpl2.jpg

Joten sain sitten valita vauvan potentiaalisen syntymäpäivän 🙂 22.2. oli jotenkin iskevämmän kuuloinen kuin 19.2. joten otin sen. Plus aloin vähän jänistää, perjantai tulee niin pian! Sillä vaikka alkuun olin taipuvaisempi sektiota kohtaan niin kummasti sitä on kypsynyt alatiesynnytyksen kannalle ja nyt vähän harmittaa jos sitten sinne sektioon kuitenkin päätyy. En sinällään sektiota pelkää, en neuloja enkä puudutuksia, mutta mieluusti voisin jättää sen toipumisen väliin. Etenkin kun tuntuu että viimeiset 9 kk vointi on ollut vain tasaisesti huononeva ja maalisuoran häämöttäessä sitä niin odottaa että joskus tulisi se hetki kun vointi on parempi kuin viime viikolla. Tietty se piste sektionkin kanssa tulee, mutta ensin siinä voi tulla vielä tästä nykyisestäkin voinnista pudotusta aika lailla… en ihan uskalla ajatella mitä se sängystä ylösnousu haavan kanssa on kun se nykyäänkin on melkoista tuskaa liitoskipujen vuoksi. 

Mutta tällä mennään nyt sitten. Tietysti vähän huvittaa että tuli niin kauheasti stressattua ja pohdittua sitä sektio vs. alatiesynnytys-päätöstä, kun tosiasia on se että näitä voi päättää ja sitten siinä käy miten käy 🙂 Edelleenkin paras neuvo mitä olen saanut oli lääkärin ”synnytys on dynaaminen tapahtuma jonka kulkua on mahdoton täysin ennustaa” – toimikoon se siis mantrana tästä eteenpäinkin!

Kuvituksena viime viikkoisen kuvauksen tuotoksia! 

Kommentit (3)
  1. En olisi liian huolissani toipumisen suhteen. Takana suunniteltu sektio pt takia reilu viikko sitten ja kaikki meni tosi hyvin. Vauva pääsi rinnalle jo ompelun ajaksi ja jatkettiin yhdessä heräämöön, itse nyt en ole mikään vierihoitofanaatikko mutta sekin siis onnisui ihan samoin kuin alatiesynnytyksessä. Täällä käytetään epiduraalipumppua 2vrk postoperatiivisesti ja sen kanssa pääsi hyvin liikkeelle. 2 pop kun epi poistettiin oli vähän ikävämpi kun en heti huolinut opiaattipohjaista lääkettä vaan yritin sitkuttaa buranan ja panadolin voimalla. Mutta seuraavasta päivästä eteenpäin oli jo taas helpompaa. Kotiuduttiin neljäntenä päivänä ja kotona vauvanhoito on onnistunut ongelmitta. Liikkeelle pääsee hyvin, noustessa täytyy muistutella itseään säästämään vatsalihaksia. Kuntosalitreeni luultvasti saa odottaa pidempään kuin alatien jälkeen, mutta kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ratkaisuun. Vauva oli vielä muutama sata g isompi kuin painoarviossa, pää oli pitkän perätilan takia muokkautunut aika pyöreäksi ja ympärysmittaa oli, enkä usko etttä vauva olisi turvallisesti syntynyt alateitse. Uskoisin myös että iso episiotomia/repeämät olisivat vielä tässä vaiheessa kipeät kun nyt olen käytännössä kivuton.

    1. Kiva kuulla et meni noin hyvin! Meillä ei harmikseni käytetä epiduraalia suunnitelluissa sektioissa vaan kipupumppua. Ihan toimiva varmaan sekin mut tiedän saavani opiaateista herkästi pahoinvointia :/ Mut katotaan miten menee!

  2. Hirmu suloisia kuvia!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *