Valoa tunnelin päässä – palautuminen raskaudesta

Pitkään haaveilin, että tulisi viikko kun vointi on parempi kuin edellisellä ja ilokseni voin todeta että se on jo nyt! Loppuraskauden, noh, raskautta kuvannee tosiaan se että vointi on parempi isohkon leikkaushaavan kanssa sans bebe kuin raskaana ollessa. Mutta jälleen ennen kuin ehdin itse unohtaa ja kenties antaakseni toivoa täällä Lilyssä muille viimeisillään oleville pieni katsaus siihen, mitkä vaivat ovat jo helpottaneet!

  • Liitoskivut – tätä pelkäsin ehkä eniten, että jääkö kävelykyky kuukausiksi yhtä heikoksi kun se oli raskauden loppuvaiheessa, eiväthän ne liitokset sieltä sekunnissa lujitu. En vain jotenkin huomioinut että selkää painamasta poistetaan yksi lähes nelikiloinen vauva, melkein kilon istukka, litra lapsivettä ja niin edelleen. Eli ilokseni saatoin todeta ekan kävelyretken kaupungilla ylittävän viimekuukausien matkat kevyesti! Pitempään kävellessä tahtoo edelleen kipeytyä mutta esim. sängyssä kääntyminen on ehkä 100 kertaa helpompaa ja tosiaan leikkaushaavan kanssa sängystä nousu sattui melkein ehkä jopa vähemmän.
  • Närästys – helpotti saman tien. Ei yhtään lääketarvetta synnytyksen jälkeen.
  • Huimaus – helpotti saman tien. Loppuraskaudesta en jaksanut esim. oikein seistä liikennevaloissa kun tuntui että lähtee taju jos ei pääse pian istumaan. Kärsin muutenkin jostain erikoisesta nestetasapainon säätelyhäiriöstä, ei niin päin kuin yleensä että olisi turvotusta vaan niin päin että tunnuin kuivuvan todella helposti, paino saattoi vaihdella pari kiloa eri päivinä. Turvotuksia ei tosiaan ollut yhtään missään vaiheessa, sormukset otin pois leikkaukseen mennessä ja jaloissa oli korkeintaan juuri havaittavaa turvotusta. Mutta tosiaan tuo oli eriskummallinen vaiva, tuntui helpottavan kun joi aamulla pari lasia Osmosalia niin pissa alkoi kulkemaan ja jaksoi seistä paremmin. Täytyi olla joko nesteytysongelma tai sitten se että yläkäyrällä kulkenut isohko kohtu onnistui jotenkin pystyasennossakin painamaan laskimoita tukkoon.
  • Raskausarvet – paljon parempi kuin pelkäsin. Ihotyyppini on herkästi arpeutuvaa ja kasvupyrähdyksestä on muistona koko reisien mitalta pahat raskausarvet. Ceridal oli suosituksessa täällä käytössä ja näytti toimivan! Ihan muutama arpi paljastui nyt mahan laskeuduttua, mutta nämäkin ovat aika haaleita verrattuna aiemmin saamiini.
  • Hiukset – ei vielä muutoksia. Tukka voi hyvin koko raskausajan, mutta en huomannut tässä suurta muutosta aiempaan. Tarvi ehkä pestä aiempaa harvemmin, mutta toisaalta tuli myös liikuttua paljon vähemmän kuin ennen.
  • Iho – tämä on ainut huono kohta, ensimmäistä kertaa sitten ehkä lapsuuden olin finnivapaa koko raskausajan ja nyt vanha meno näyttää jatkuvan 🙁
  • Paino – jälleen positiivinen yllätys! Alkuraskaudesta stressasi ihan hirveästi, keskiraskaudessa vähemmän ja lopussa en enää välittänyt itsekään vaan söin surutta pullaa kaupungilla 😀 Vauva tuntui imevän kasvuunsa suurimmat energiat. Osittain tosin auttoi tämä henkilökohtainen gastric by-pass nimeltä vauva, eli ruokaa ei vain voinut syödä kovin isoja annoksia kerrallaan. Lopussa minua ei edes punnittu kun kävin perätilan vuoksi sairaalassa enkä neuvolassa, eikä sairaalassa tunnuttu pitävän asiaa elintärkeänä, lähinnä sellaisena ettei sitä nyt kohtuuttomasti ole tullut. Kotivaa’alla mitattuna sairaalaanlähtöpäivänä oli tullut n. 14 kg. En ole kotona viitsinyt punnita itseäni tätä päivää ennen, mutta yllätyin ja jäljellä näyttäisi olevan enää 5 kg! Kaikki mikä oli raskausaikana pinkeää ja kiinteää on nyt pehmeää ja löllyvää 😀 Että taas vähän stressaa miten tässä käy. Vatsalihasten erkanemaa en ole vielä uskaltanut koittaa itseäni masentaakseni, se näkyy peilissäkin että vielä ollaan kaukana… yhtenä iltana harjasin hiuksia ja meinasi käydä kuin vauvan päälle eli koko ylävartalo vain notkahti holtittomasti taaksepäin, eli jonkinlaista core-treeniä lienee edessä olevan. 
  • Suonikohjut – ei pahenemista toistaiseksi. Tosin matalan verenpaineen takia käytin reisimittaisia hoitoluokan puristussukkia lähes koko raskauden, onneksi oli talvi. En tiedä miten motivaatio olisi kesällä riittänyt.

Nyt sitten odottelen fyysisen kunnon paranemista pienin askelin. Eka tavoite parin viikon päästä kun saa alkaa kantamaan ja saan vaunut ulos kämpästä omin avuin ja päästään kevätaurinkoon vaunulenkeille!

Kommentit (3)
  1. Se on kyllä hienoa miten suurin osa vaivoista vaan jää sairaalalle. Ja tuon keskivartalojutun muistan itekin, se oli ihan holtittoman tuntuinen alussa, jotenkin tuntui vaan niin tyhjältä. Ja tyhjäähän siellä varmaan olikin, kun kaikki sisäelimet ja lihakset vielä etsivät paikkaansa, hyi. :p

    1. Se on vähän hämmentävää miettiä et missä ne oikein on ollut viime kuukausina 😀

  2. Antisankari
    5.3.2016, 12:22

    Ooh, kiitos tästä! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *