Viikko kerrallaan

Näinhän siinä vähän kävi kuin Julian sektioajan tilaamisessa, että varma mielipide sektiosta jäi vähän laimeaksi yritykseksi. Sain puhelun magneettikuvista ja hyvin riittää tila kuulemma. Ja vaikka meillä jäi keskustelu ihan täysin auki silloin ekalla kerralla niin soittaneella lääkärillä oli käsitys, että ”tehän olitte vähän ajatellut että se voi sieltä alakauttakin syntyä”. No joo, ei sitäkään poissuljettu. Tuohon Julian käyntiin vielä, että muhunkin olis varmaan tehonnut sellainen kehu-taktiikka, ’cause flattery will get you anywhere 😀 Toki mieltä hiukan lämmitti käyntitekstin ”pitkä ja hoikka synnyttäjä”, kun itse koen lähinnä olevani keskimittainen (pikkasen vajaa 170 cm) ja melkoisen iso tässä kohti… mutta kaikesta tiedosta huolimatta ilmeisesti ihminen kaipaa kuitenkin eniten vaan tsemppausta ja uskon valamista itseen, ainakin tämän asian suhteen. 

Ensi viikolla on vielä kontrolli, jolloin yritän terästäytyä ja tarkentaa vastauksia kysymyksiin, joita kuitenkin mietin aina yön pimeinä tunteina:

1. Kuinka paljon isompi sektioriski on perätilasynnytyksessä? Mua ihan vähän harmittaa, että ne ei osaa sanoa mitään lukuja, henkilökohtaisesti auttaisi mua. Ja koska sitä sektiota vältellään mun turvallisuuden takia noin pääsääntöisesti, niin kyse on mun mielestä suht olennaisesta tiedosta päätöksen kannalta. Että jos se on todella se 45% mikä yhdessä tutkimuksessa oli, niin sitten tää tuntuu vähän pointless excercise, en mä nyt niin paljon halua kokea sitä. Esim. napanuoraprolapsin riski lakkasi huolestuttamasta kun sain selville että sen riski on < 1% kun on tulossa perä eikä jalat edellä. 
2. Voinko jotenkin rauhoittaa itseäni ajatuksella, että jos synnytys on edennyt hyvin se ponnistusvaihekin menee hyvin? Suurin pelkotila kohdistuu kuitenkin siihen ponnistusvaiheen pitkittymiseen ja siihen että vauvalle sattuisi jotain koska en saa sitä pungettua riittävän tehokkaasti ulos. 

Mutta lääkärikin totesi että näitä alatiesynnytyksen edellytyksiä pitää joka kerta arvioida vähän erikseen ja mulla on se kontrolli ens viikolla, joten sovittiin nyt että jos se ennen sitä alkaisi hyvin tulla niin tulkoon sitten. Joten kohtalo, it’s up to you. Palataan asiaan ens viikolla. Kaikki sanovat, että älä suunnittele sitä synnytystä, joten en sitten suunnittele. Nyt tekis hyvää huolestua jostain muusta vähäksi aikaa. Taidanpa kaivaa vaikka vähän jotain ammattikirjallisuutta esiin, jotta voin pohtia omien taitojen puuttellisuutta vaadittuun tietomäärään 😀