Viikon luontoääni – vauva

Tervetuloa luontoiltaan. Tänään tutustumme tuohon ääntelyn mestariin, vauvaan. 

Kerrottiin kyllä että vauvat saattavat nukahtaessaan liikehtiä ja äännellä, mutta ei kukaan kertonut että elämä on kuin loputtomassa luontoillan lintushow’ssa! Naksuttelua, örähtelyä, Cheek-imitaatioita, kirkaisuja, maiskuttelua… osa näistä tarkoittaa ”herään sekunnin päästä ja mulla on sitten muuten kuoleman nälkä just silloin” ja osa ”aion nukahtaa ja jos nyt kosket niin en varmaan nukahda”. Ongelma vaan on että nämä tuntuvat menevän limittäin aika pahasti. 

Että sitten kun vauvan on saanut ruokittua yöllä ja takaisin koppaan, alkaa se yöllinen luontoshow. Olen jo vuosia nukkunut korvatulppien kanssa koska häiriinnyn herkästi kellon tikityksestä, miehen liikehdinnästä, lumiauroista… että voitte arvata ettei ole nyt helppoa. Uni on muutenkin parin tunnin pätkissä ja sitä vähentää vielä tämä luontoäänien kuuntelu. Lisäksi usein herään luullen että vauva on herännyt mutta ei, se vaan huitoo siellä unissaan.

Joten lievien huono äiti-fiilisten kera olen ottanut korvatulpat takaisin käyttöön. Parin yön kokemus osoittaa että olen jo ehdollistunut vauvan ääntelyyn ja herään kyllä ennen karmaisevan nälkäitkun alkua, että ehkä tässä nyt ei peruuttamatonta psykologista vauriota tule vauvalle ja äidinkin unenpuutteen aiheuttamat vauriot saattavat parantua 😀

Toinen ongelmakohta on tutti. Ah ja voi. Yöt menevät vielä rauhallisesti mutta päivisin tuntuu ettei mikään oikein kelpaa, ei rinta, ei pullo, ei päiväunet, ei syli. Ainoastaan liikkuvat vaunut tai kantoreppu. Ja jos vastasyntynyt nukkuu noin 16 tuntia vuorokaudessa jättää tämä vähintää 4 tuntia päivisin ja se on pitkä aika kärrytellä liikkuen koko ajan. 

Mutta laitapa tutti kantorepun sisään – hiljaisuus. Tai sylissä syödessäsi lounasta – ja voit saada lämmintä ruokaa. Löysin tästä jo lastenpsykiatrin pohdinnan mitkä ovat tutin syömisen psykologiset vaikutukset lapsen kehitykseen kun lapsi kuitenkin hahmottaa maailmaa suullaan – ei olisi kannattanut lukea. Vaikka Janna Rantala toteaakin kirjoituksessa ettei asiasta ole tutkimustietoa. No ei varmaan ole ja toisaalta kokemusperäisesti olettaisi että suunnilleen koko maailman aikuiset eivät voi olla traumatisoituneita tutin käytöstä, sen verran yleistä se kuitenkin on.

Toinen syyllistymiskohta tuttiin liittyen on se, että ei vieläkään olla täysimetyksellä ja tutin syöminen voi joko hämmentää imuotetta tai aiheuttaa sen ettei kaikki imemisinto kohdistu rintoihin. Mutta jälleen näin maalaisjärjellä ajatellen ei kai sillä voi olla mikään suuri hätä kuten nälkä tai kipu, jos rauhallisena sylissä syö tuttia ja edeltävästi on tarkistettu ettei ole nälkä, kylmä, kuuma, vaippa ja niin edelleen. Ja tässä alkaa lähestyä piste jossa täysimetyksen sijaan valitsen kyllä tyytyväisen vauvan, vaikka sitten joutuisinkin vieroittamaan sen tutista myöhemmin. 

Ah, äitiyden paineet, jälleen täysin keksittyjä, koska ei kukaan varmasti tule kommentoimaan edelleenkään sitä mitä vauva syö tai onko sillä tutti. Ja jos tulee niin perinteinen walk a mile in my shoes – kaikki yritetään vaan pärjätä. Ja toisaalta tajusin että kaikista ohjeista huolimatta, tää on meidän vauva ja joudutaan vanhempina tekemään kuten parhaaksi nähdään!

Kommentit (3)
  1. Ilman muuta annat tuttia! : ) Tutkimuksia on joka lähtöön, mutta kyllä koko perheen etu on myös vauvan etu. Olen täysin samaa mieltä mitä kirjoitit!

  2. Aaahhh -huono äiti fiiliksiä täällä myös. Kun pitäisi vaan tissitellä tiheästi. Hitto joo mutta sitä maitoa ei tuu. Hermot menee ja järkyttävä itku tulee ja jos näitä tutkimuksia olisi uskominen niin itku on jo liian myöhään. Säkös siitä myös kirjoitit?:D 

    Pois huono äiti-olot ja armoa itelle. Vauvaa saa kumminkin ruokaa aina kun se tahtoo ja kaikkeen muuhun itkuun parhaamme teemme lohduttaakseen. 

    Hyviä vauvoja ne on ja hyviä äitejä me! ❤ 

    Täällä on muuten myös hyvin puheleva vauva! Öisin on ollut vinhaa opetella nukkumaan. Ensimmäiset viikot oli iha silmät ristissä kun kaikkeen reagoin ja aina vaan huomasin että siellä se nukkuu ja ääntelee 😉 mutta nyt on jo hauskaa höpöttää päivisin kun toinen kiljahtelee vastaukseksi ja selkeästi opettelee jokellusta pikkuhiljaa ❤

    1. Joo ei se täällä ole mitenkään viimeinen vaan toisinaan ensimmäinen merkki nälästä se huuto. Vaikka luulenkin että öisin se röhkiminen jotenkin muuttaa laatuaan siten että sitten herään siihen jopa ennen kuin vauva itse herää siihen. Tosin aina välillä käy vääriä hälytyksiä ja sitten ottaa päähän kun yrität ihan unista vauvaa syöttää 😀 

      Mutta kyllä, armollisuutta meille kaikille. Kun harva meistä mitenkään oikeasti tuomitsee muita vaan ne on pään sisällä ne kommentit 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *