Helluntailaisuus ja homoseksuaalisuus

Poliitikko Sebastian Tynkkynen julkaisi 22.11.2018 lyhytdokumentin, jossa hän kertoo tulleensa erotetuksi helluntailaisesta kotiseurakunnastaan homoseksuaalisuutensa vuoksi. 

youtube.com/watch?v=8NBRWPAg8o8

Tämä on todella rohkea ja tärkeä avaus hengellisestä väkivallasta, jota seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat Suomessa kokemaan. Älkää siis sanoko, ettei täällä ole homofobiaa ja että pride on turha. 

Tämä ulossulkeminen, kulissiliitot ja itsensä häpeäminen ovat arkipäivää monille ihmisille Suomessa. 
 
Uskokaa pois, nuorena kun minäkin kävin helluntaiseurakunnissa, minä rukoilin muiden asioiden ohella, että biseksuaaliset tunteeni häviäisivät. Että olisin hetero. En tuolloin uskaltanut kertoa vielä kellekään, että pidän myös naisista, tämä oli yksityinen kamppailuni seurakunnan penkissä. Mitä muuta voi teini-ikäinen ihminen tehdä, kun hänelle saarnataan, että tunteet, joita hän on tuntenut viisivuotiaasta lähtien, ovat yhtäkkiä väärin ja vievät helvettiin? 
 
Minulla oli ja on avarakatseinen koti ja äiti, joka opetti minulle pienestä pitäen, että kaikki rakkaussuhteet ovat yhtä arvokkaita ja oikein, jos ne tapahtuvat suostuvien aikuisten välillä. Yhtäkkiä sain kuulla, että kaikki se kaunis, mitä minulle oli opetettu, onkin väärin ja monet ystäväpariskuntamme ja perheenjäseneni joutuvatkin helvettiin. 
 
En päässyt eroon tunteistani naisia kohtaan ja pidin ne visusti omana tietonani. Uskokaa tai älkää, niin suuren haavan itsetuntooni ja itseluottamukseeni se vakuuttelu homoseksuaalisuuden vääryydestä teki, että vielä Munattoman miehen julkaisunkin jälkeen Herran vuonna 2015, olen yrittänyt rukoilla, että jos tunteeni naisia kohtaan ovat sittenkin väärin, voiko Jumala poistaa ne minusta. Eivätkä ne ole lähteneet. 
 
Tänä päivänä tiedän, että ne eivät ole väärin, Jumala on luonut minusta tällaisen ja Hän rakastaa minua. Tähän on auttanut läheiset, joiden seurassa voin olla oma itseni, yleisesti parantuneet asenteet sateenkaarivähemmistöjä kohtaan ja yksinkertaisesti se, että olen tajunnut, ettei helluntailaisuus ole minua varten. Minä olen luterilainen ja uskon pelastukseen yksin uskosta ja yksin armosta. 
 
En usko, että ihminen omilla teoillaan pystyy ansaitsemaan pelastuksen. Nämä ovat tietysti henkilökohtaisia ajatuksiani ja minulla on paljon ystäviä, jotka ovat helluntailaistaustaisia, muslimeita, ateisteja ja buddhalaisia. En tyrkytä omaa uskoani ja minulle riittää, kun kukaan ei tyrkytä omaa uskoaan minulle. 
 
En enää epäile, että biseksuaalisuuteni olisi synti, tai henki, jonka vallasta minun täytyy vapautua. Se, mikä on järkyttävää on juurikin Sebastianin tällä videolla kertomat asiat. Se, että Suomessa on tuhansia nuoria, jotka käyttävät aivokapasiteettiaan siihen, että he koittavat tahdonvoimalla vaikuttaa omaan seksuaalisuuteensa. Jotka luulevat, että heidän tunteensa, joille he eivät voi mitään, ovat väärin ja tuntevat syyllisyyttä niistä. Miten monta menetettyä rakkaustarinaa, miten monta menetettyä mielenterveyttä ja se kaikista järkyttävin- miten monta menetettyä henkeä. 
 
On tutkittu fakta, että sateenkaarinuorilla on kohonnut itsemurhariski. Hengellisen väkivallan lisäksi seksuaalivähemmistöön kuuluminen altistaa myös fyysiselle väkivallalle. Homofobia, helluntaitausta ja fyysisen väkivallan arkipäiväisyys on aika myrkyllinen coctail. Jos tällaisella ihmisellä on esimerkiksi lapsi, joka paljastuu homoseksuaaliksi, seuraukset ovat veriset. 
 
Rakkaat ihmiset. Suomessa tapahtuu hirvittäviä asioita, joista te ette tiedä. Homoja on täällä ammuttu, puukotettu ja vedetty auton perässä. Se, että sairaat ihmiset saavat lisää kimmoketta väkivaltaansa uskonnosta, on seurakuntien vastuulla. Se, että te käytätte Raamattua aseena seksuaalivähemmistöjä vastaan, on itsessään väkivaltaa ja sillä väkivallalla on karmivat seuraukset. 
 
Tulen aina seisomaan sateenkaariveljieni, -siskojeni ja muunsukupuolisten ja sukupuolettomien sisarusteni puolella tässä asiassa. Aina. Ja kulissivaimojen puolella. Tämä on teitäkin kohtaan niin väärin. Ymmärrän teitä enemmän, kuin vielä tässä kohdassa pystyn kertomaan. Joskus kerron koko tarinan ja sitten kaikki tulevat kuulemaan kaiken, mitä olen nähnyt sateenkaaren pimeällä puolella käydessäni. 
 

D7B04888-51F3-45D8-BCC6-81278ACF5364.jpeg

 

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta syvallista ajattelin-tanaan

Miestenpäivämietteeni

Tänään kansainvälisenä miestenpäivänä mietin sitä, kuinka useasti minua muistutetaan siitä, että kyllä miehilläkin on ongelmia, kyllä miehetkin kohtaavat väkivaltaa ja kysytään, miksi minä en puhu ikinä miesten kohtaamasta syrjinnästä. 
 
Nämä kysymykset ovat todella outoja siitä syystä, että itseasiassa olen julkisuudessa puhunut miesten ongelmista paljonkin. Pohdin, jäävätkö nämä ihmettelijät itselleen kiinni siitä, että eivät itseasiassa pidä niitä miehiä ”tarpeeksi miehinä”, tai ”oikeanlaisina miehinä”, joiden puolesta minä olen puhunut. 
 
Sen lisäksi, että haluan puhua niistä asioista, joita olen itse naisena kokenut, on monia ongelmia, jotka koskettavat miehiä ja joita haluan myös nostaa esiin. 
 
Olen elämäni aikana nähnyt, kuinka ahtaaseen muottiin miehiä ympärilläni on pakotettu ja kuinka haitallista se on niin heille itselleen, kuin heidän ympäristölleen. Kun nainen on huutanut miehelleen, muut miehet ympärillä ovat kehoittaneet lyömään naista. Mies on valehdellut lyövänsä vasta kotona, jotta ei menetä kasvojaan muiden miesten edessä. Kun hän ei ole kehdannut myöntää olevansa mies, joka ei halua lyödä naistaan. 
 
Olen kuullut miehen siivoavan ja laittavan ruokaa salaa, mutta vieraiden aikana esittäneen, että nainen on se, joka häärää keittiössä. Tiedän ravintoloita, jotka ottavat sisään tietyn määrän romaninaisia, mutta joihin romanimiehet eivät ole tervetulleita. Tunnen miehiä, jotka ovat leimattu väkivaltaisiksi puukkotappelijoiksi nimensä ja ulkonäkönsä perusteella. 
 
Olen nähnyt kulissiliittoja, jotka satuttavat kaikkia osapuolia. Miehiä, jotka eivät voi kertoa olevansa homoja, koska pelkäävät henkensä puolesta. Miehiä, jotka ovat kuolleet, koska ovat tulleet kaapista. 
 
Miksi sitten puhun miesten ongelmista vain rasismin ja homofobian kautta? Eikö minua kiinnosta valkoisten cis-heteromiesten ongelmat ollenkaan? Tämä on mielestäni absurdi kysymys tietäen, miten monta kertaa olen kirjaimellisesti itkenyt minulle täysin tuntemattomien valkoisten cis-heteromiesten kohtaloa ja toivonut voivani palauttaa heidät henkiin, jotta voisin olla heidän ystävänsä. Syrjäytyneet nuoret miehet meillä ja maailmalla. Todella lähellä sydäntäni.
 
Minun elämäni koulukiusattuna olisi ollut todella paljon hirveämpää, jos olisin ollut poika. Minua kiusattiin samoista syistä, joista monia kiusaamiseen ja yksinäisyyteen (virallisesti omaan luotiin) kuolleita poikia on kiusattu. Minä olin nössö, en osannut liikuntaa, enkä matikkaa, olin kasvissyöjä ja olin kiinnostunut täysin eri asioista, kuin muut ikätoverini. Luojan kiitos olin tyttö, joten minua ei kiusattu hengiltä. 
 
Myöhemmin, kun olen tullut kaapista biseksuaalina, pahin kohtaamani homofobia on ollut sitä, ettei minua ole otettu vakavasti, tai seksuaalisuuteni on typistetty seksifantasiaksi. Jos olisin tullut kaapista biseksuaalina miehenä, minut olisi luultavasti vähintään hakattu. Sen jälkeen, kun olisin seurustellut miehen kanssa, naissuhteitani ei olisi enää otettu vakavasti ja olisin ikuisesti se kaappihomo. Nyt taas suhteeni miehen kanssa otetaan vakavasti, koska naisen homoiluhan ei ole yhtä paha synti, kuin miehen. 
 
Armeijasta en osaa sanoa juuri mitään, koska kukaan minulle läheisistä miehistä ei ole sitä käynyt. Sen verran sanon kuitenkin, että enhän minä olisi näillä mielenterveysongelmilla sinne edes päässyt. Ja väärin on, että oli sitten terve tai sairas, sinne määrätään pelkän sukupuolen perusteella. Koska mieheltä hyväksytään ja jopa odotetaan väkivaltaisuutta. Pähkinänkuoressa: kaikessa, mitä velvoitetaan tekemään, tai olemaan tekemättä pelkän sukupuolen perustella, on purettavaa. 
 
Hyvää miesten päivää kaikille miehille seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, transtaustaan, terveydentilaan, varallisuuteen, ihonväriin, etnisyyteen, tai uskontoon katsomatta!

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta syvallista ajattelin-tanaan