Ruumiini muodoista

Olen hyvän tovin vatuloinut, että kirjoittaisin tänne ruumiin muodoista. Pohdinhan jo syksyllä, että tekisin aiheen ympärille ihan oman teemaviikonkin. Olen odottanut oikeanlaista fiilistä ja sellaista aikaa, että ehtisin kunnolla keskittymään kirjoittamiseen. Vihdoin sain syyn heittää tekosyyt romukoppaan ja tarttua aiheeseen. Sain nääs kommentin, täällä, että olen laihtunut aivan liikaa ja luut törröttää.

En alunperin ajatellut kirjoittaa aiheesta ihan näin henkilökohtaisesti, mutta koska se selvästi jota kuta vaivaa, niin miksipä ei.

kuvat samalta reissulta – toisessa ripakäsi ja yhtäkkiä jostain luiden ja nahan uumenista löytyikin gainseja.

Vaikea tietenkin itse sanoa, miltä ulkopuolelta näyttää, mutta noin numeerisesti painoni on pysynyt melkolailla koko aikuisikäni samoissa luvuissa. Jokainen nainen varmasti tietää, että paino vaihtelee jos ei muusta syystä niin vähintään kuukauden kierron mukaan. Tämän lisäksi ikä tietysti vaikuttaa kehon koostumukseen ja olen kyllä huomannut, että nuoruuden pyöreys on selvästi alkanut katoamaan kasvoiltani. Ja niin vaikuttaa myös elintavat ja ravinto ja unen määrä ja laatu ja stressi ja…kyllä te tiedätte..

Urheilun osalta voin sanoa, että mikäli pidän taukoa treeneistä, niin painoni alkaa väistämättä laskea. Lähteekö lihaksista vai mistä, sitä on vaikea näin äkkiä arvioida ja se on ihan oma aiheensa muutenkin. Ihan vain varmuuden vuoksi on kai syytä alleviivata, etten missään nimessä urheile laihtuakseni tai edes painonhallinnan vuoksi. Olen aina ollut yhden sortin ripakinttu ja siitä näkökulmasta katsoen urheilu on tuonut vain positiivisia muutoksia kroppaani.

Mutta niin – olen itse kiinnittänyt huomiota kuvakulmaan. Kuvakulmasta riippuen sama nainen (minä), samana päivänä voi näyttää sekä anorektisen hoikalta että melkoisen hyvässä lihassa olevalta matamilta. Olen pohtinut jonkin verran, mistä se johtuu. Olen kysynyt asiaa myös mieheltäni. Yhdessä olemme päätyneet nimenomaan 1. kuvakulmaan ja 2. keskivertoa pidempiin (ja hoikkiin) raajoihini.

Keräsin melkoisen vauhdikkaasti melkoisen monta kuvaparia.

Tässä on kaksi kuvaa (eka ja kolmas), joita itsekin säikähdin ja kysyin mieheltä, että enhän mä oikeasti näytä noin riutuneelta, jopa sairaanloisen hoikalta. Mutta sitten on kaksi kuvaa lisää (toinen ja neljäs), jotka on otettu heti perään. Mitä opin? Ei pitäisi ottaa kuvia, joissa käteni on joko edestäpäin kuvattuna tai muutoin korostuu niiden pituus.

Mutta kun ei opi niin ei opi ja taas ne on kuvattuna edestäpäin, korostaen apinan geenejäni, tällä kertaa Sri Lankassa:

Kuvien välissä on 1 päivä.

Ja näitä riittää!

Ekassa kuvassa olemme lähdössä Tampereelle anoppia moikkaamaan ja seuraavassa kuvassa olen heti seuraavana aamuna aamupalalla mökin pihassa.

Thaimaan kuvissa katselin, että missä helvetissä mun perse on? Kun siis mulla sellainen omasta mielestäni on ainakin ollut. Ja mieskin on sanonut, että olen aika lanteikas. Mutta oi, kyllä se sieltä taas kuviinkin itsensä löysi.

Lenkiltä salille. Lenkillä näyttää törröttävän jänteet ja luut, mutta salilla sitten uskalsi jo lihaskin vähän näyttäytyä.

Ja sokerina pohjalla tismalleen samassa hetkessä otettu kuvapari.

Olikohan tässä jo riittävästi? Yritin laittaa kuvaparit niin, että ne otettu joko saman päivän aikana tai sitten heti peräkkäisinä. Vihdoin minäkin sain tehtyä, no en nyt ihan ennen ja jälkeen-kuvasarjaa, mutta jonkinlaisen transformation-kuvasarjan kuitenkin.

Että minuu jaksaa ihmetyttää, että edelleen tänä päivänä on niin vaikea ymmärtää, että kuvat ovat kuvia ja todellisuus niiden välissä jotain aivan muuta. Jos jokin minussa herättää sinussa huolta, niin laita sähköpostia ja mennään kahville – näet minut livenä. Lisäksi kasvotusten on aina kivempaa vaihtaa ajatuksia.

P.S. Koska kommentissa kysyttiin, mitä mies minun hoikkuudestani ajattelee, niin ajattelin kysyä häneltä itseltään. Tällä kertaa whats upin kautta, sillä herra ei ollut tämän kirjoitushetkellä kotosalla.

<3