Indonesian helmi: Toba-järvi
Torstaina kirjoittelin teille ensimmäisen postauksen vuodenvaihteen reissustamme. Kerroin tuolloin lentoreittimme, reissusuunnitelmamme sekä fiiliksiä Kuala Lumpurista. Tänään ajattelin jakaa kokemuksia ja kuvia reissumme seuraavasta etapista eli Sumatrasta, tarkemmin Toba-järvestä – Indonesian rauhallisesta ja järjettömän kauniista helmestä.
Sumatralla luonto on järisyttävän kaunista ja vehreää, ihmiset hämmentävän ystävällisiä, vieraanvaraisia ja vilpittömiä sekä tunnelma letkeän rento. Tosin tunnelman osalta on varmasti hyvä sen verran mainita, että Sumatra nielee sisäänsä myös huomattavasti konservatiivisempia osia. Mutta Toba-järveä, jossa me suurimman osan aikaamme vietimme, rennompaa ja turvallisempaa paikkaa on vaikea äkkiseltään keksiä.
On uskomatonta, että väkirikkaasta (ja turistirikkaasta) Indonesiasta löytyy Toban kaltainen rauhallinen helmi.
Korkeiden vuorenseinämien ympäröimä järvi on henkeäsalpaava näky. Toballa voi ihmetellä ja ihastella sekä jylhiä vulkaanisia maisemia että Batakien kulttuuria ja rentoa otetta elämään. Batak-heimon jäsenet ovat luonteeltaan käsittämättömän ystävällisiä ja iloisia. Lapset huutelivat tervehdyksiä ja heittivät ylävitosia. Paikalliset pysähtyivät useasti autolla viereemme ja halusivat jutella, paiskata kättä sekä ottaa kaverikuvia. Tunnelmaa on hirmuisen vaikea kuvailla, se pitää melkein itse käydä kokemassa.
Reissatessa tottuu yleensä jo alkumetreillä olemaan varovainen ja sopivan ennakkoluuloinen ihmisten suhteen. Tuolla kaiken sen voi unohtaa ja keskittyä nauttimaan elämästä vailla huolen häivää. En meinannut uskoa silmiäni, kun pysäköimme skootterit paikallisittain vilkkaasti liikennöidyn kadun varteen. Jukka avasi reppunsa, jätti sen skootterin istuimen päälle ja lähti ottamaan kuvia. Autoja ja mopoja suhisi ohi. Minä meinasin jo käydä ottamassa repun talteen (ja ripittää miestä, miten tyhmää tuo tuommonen huolimattomuus reissussa on), mutta sitten tajusin, ettei sitä tosiaan aio kukaan siitä matkaansa napata. Paikallisilla oli ainoastaan mielessä avata auton ikkunat ja huutaa tervehdyksiä ja jakaa hymyjä meille.
Jos siis etsit maailmasta paikkaa, jossa voit korjata uskoasi hyvien ja aidosti iloisten ihmisten olemassaoloon – suosittelen menolippua Toballe.
Toba-järven ilmasto on lisäksi suomalaiselle enemmän kuin miellyttävä. Ympäri vuoden vallitseva tasainen 20-30 asteen lämpötila voittaa ehdottomasti Kaakkois-Aasiassa yleensä vallitsevan hiostavan ja tuskaisen kuumuuden. Lisäksi sadekauden aikana pahimmat ukonilmat jäävät suojaisten vuorten taakse.
Ja miten Toballe sitten pääsee?
Me lensimme Kuala Lumpurista Medaniin ja otimme sieltä taksin Toba-järven rannalle, Parapatin kaupunkiin. Medanin lentokentältä lähtee myös kimppakyytejä, jotka maksavat kuutisen euroa per henkilö. Matkaan meni nelisen tuntia. Parapatista jatkoimme vielä lautalla Samosirin saarelle.
Saarella paikalliset liikkuvat pääasiassa skoottereilla ja se onkin ehdottomasti kätevin tapa tutustua saareen ja sen lähiympäristöön. Myös mm. polkupyöriä vuokrataan ja jos autokyytiä olet vailla, voi sitä kysellä melkein keneltä tahansa.
Kuulimme, että lähiaikoina (-vuosina..?) Medanista Samosirin saarelle ollaan rakentamassa moottoritietä, joka jouduttaa huomattavasti Toba-järvelle köröttelyä. Moottoritien myötä Toballe odotetaan myös huomattavasti enemmän turisteja. Näen tässä paljon hyviä puolia, mutta toisaalta Samosir on paikka, jonne sallisin matkustavan vain hyviä ja tiedostavia ihmisiä. Paikalliset olivat niin aidon ystävällisiä ja hyvää tahtovia, että en haluaisi heidän joutuvan kohtaamaan turismin lieveilmiöitä ja mälliäyskäreitä.
Joskus ehdottomasti uudelleen! Ajan kanssa ja laajemminkin Sumatraa koluten.