Rahnustin tässä taannoin kotiin työpäivän jälkeen, ikiflunssaani tuskastuneena. Tiesin, että aamulla oli tullut lähdettyä melkoisella vauhdilla arjen pakerrukseen, joten sen (ja muutaman muunkin päivän) jäljet odottivat luonnollisesti kotosalla. Eipä niitä ole vielä koskaan kukaan sieltä poiskaan siivonnut poissaollessamme. Kerrassaan kummallista…hmm…

Mutta tällä kertaa jotain yllättävää oli kuitenkin tapahtunut. Oven avattuani huomasin jaloissani paksun kirjekuoren – miten oikeaan aikaan postista olikaan tipahtanut kirjekuori, josta paljastui tällaiset: 

Eivät ne sentään itsekseen kiitäneet pintoja siistimään, mutta juuri sopivasti boostasivat minut tarttumaan hommaan ja suunnittelemaan kodin laittamista noin muutenkin. Maltoin toki ensin keittää päiväkahvit ja laittaa vähän välipalaa. Siinä mussutellessamme katselin meidän aamupalan jämiä ruokapöydässä ja huokaisin, että nyt on ainakin tuliterät aseet tuota tatinaa vastaan!

Siivoaminen on hauskaa ja terapeuttista puuhaa, kun siihen on aikaa ja sopivat ja tarkoituksenmukaiset välineet. Pidän kaikesta, missä oman käden jälkensä näkee välittömästi. Sellaisia juttuja ovat esimerkiksi juurikin siivoaminen, mutta sen lisäksi vaikkapa haravoiminen, maalaaminen, ikkunoiden ja mattojen pesu sekä piha- että puu/halkohommat. En tiedä mitään niin kutkuttavaa kuin laittaa musat soimaan ja pestä vaikkapa ikkunoita. Silloin tietää, että melkolailla kaikki muu elämässä on kondiksessa, kun on kerrankin aikaa keskittyä johonkin sellaiseen, mihin ei arjen rumbassa välttämättä aina löydy aikaa tai sopivaa hetkeä – tehdä pieniä juttuja pois, kuten lajitella sukkalaatikot. Ja nälkä kasvaa tietenkin syödessä kuin huomaamatta, kun asiat yksi kerrallaan hoituvat ja selkiytyvät.

Äidin haaveilleissa kahvinsa äärellä myös lapsi kiinnostui asiasta:

Kirjoittelen vielä lisää, mitä kaikkea pätevää noissa tuotteissa on, kunhan olen ensin päässyt itsekin kunnolla perehtymään ja testaamaan niitä ajan kanssa. Äkkiseltään vilkaisin, että ainakin toinen kertoi soveltuvansa monipuolisesti eri pinnoille – siispä juuri minulle, joka en jaksa vaihtaa koko ajan välineitä, vaan tykkään hoitaa hommat tehokkaasti ja liikaa säheltämättä ja säätämättä.