Sain mieheltä jo jokunen tovi sitten kirjan, joka on siitä lähtien poltellut näpeissäni. Eilen illalla havahduin siihen, että vihdoin tuntui olevan aikaa tarttua lukemiseen.

Kirja on siis kuvassa (alla) ja veikkaan, että sain kirjan siitä hyvästä, että olen pitänyt elämäni aikana yhden jos toisen puheen vastuullisesta reissaamisesta ja ennen kaikkea ihmisoikeuksista.

Ihmisoikeudet Aasiassa – ja universaalistikin, totta kai – on aihe joka minua on puhututtanut siitä lähtien, kun olen sinne ensimmäisen kerran vuosia sitten matkustanut. Tarkemmin ajateltuna, on se puhututtanut minua jo ennen sinne matkustamistakin, sillä olen esimerkiksi pitänyt niin yläasteella että lukiossa puheet äidinkielen tunnilla lapsityövoimasta. Lukiossa vielä boikotoin niin Ikeaa, H&M, Nikea että Adidasta samasta syystä. Voi nuoruutta, silloin oli aatteita, joiden puolesta jaksoi kohista nuoruuden idealismilla ja uskoa, että yhden naisen boikotti muuttaa koko maailman ja nujertaa koneiston.

Mutta takaisin aiheeseen – eli esimerkiksi Thaimaa on minun näkökulmastani osoittautunut todelliseksi näköalapaikaksi turismin eri puolista – niin hyvistä että huonoista. Siellä (tai oikeastaan missäpäin tahansa maailmaa) reissaillessani olen saanut omaan sieluuni sen laatuisen muistutuksen vastuullisesta matkaamisesta, ettei se hevillä unohdu (ei edes popilla eikä rockilla – puujalka, I know it).

Lentokoneella on mentävä, jos kauas mielii työläisen lomien mitoilla matkustaa, se on selvää, joten siihen en tässä tartu. Mutta omalla asenteella ja tavoilla voi vaikuttaa siihen, millaisen jäljen kohdemaahan jättää. Turistina on hyväksyttävä, että näkee asioita, joita ei ymmärrä tai hyväksy ja joihin ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan – ainoa, mihin pystyy vaikuttamaan, on omat valinnat ja miten itse toimii.

Pahimman kiukun saan aikaiseksi, kun kohtaan välinpitämättömiä ja ajattelemattomia ihmisiä (turisteja). Ei ihmisoikeuksien, luonnontilan, lapsityövoiman, ihmiskaupan, maanomistusten ja korruption tarvitse kaikkien sydämen asia olla (vaikka pitäisi olla), mutta se, että näihin asioihin, etenkin muihin ihmisiin, suhtautuu välinpitämättömästi. AAARGH! Vaikka kaikki edellä mainitsemani ovat monimutkaisia systeemejä, niin ei se minun mielestäni anna oikeutta olla noteeraamatta ja välittämättä – unohtaa, että sitä on itse yhtä lailla osa systeemiä ja luonnon kiertokulkua – ihminen siinä missä muutkin.

Näillä ajatuksilla ensin pakkaushommiin ja sen jälkeen reissuun. Päätin palata kirjan pariin lentokoneessa ja tilanteen salliessa riippumatossa – olettaen, että yksi 5-vuotias maantiekiitäjä asettuu siksi aikaa aloilleen.