Tämän hetken ajankohtaisin sana on stressi, ollut jo jonkin aikaa. Mistäs aloitetaan. Vaikkapa siitä, että viimeisen vuoden ajan olen ollut työttömänä. Työnhakulomakkeita lähtee suuntaan jos toiseen monta viikossa, mutta ei vaan nappaa. Vielä on kokeilematta työttömänä työnhakijana oleminen, joten josko sitä yritettäisiin seuraavaksi. Hieman omituista, ettei kielitaitoinen ylioppilas pääse edes kassatädiksi. Kyllä sekin minulle kelpaisi vallan mainiosti. Vai olenko muka ylikoulutettu? 🙁

Rahapula on kamala. Vielä alkuvuodesta tili oli reippaasti plussalla ja vanhempienkin (se tosiaan jäi esittelyviestissä mainitsematta: asun vielä kotona) rahatilanne oli hyvä. Koska esim. vuokraa ei tarvitse maksaa, raha vain oli tilillä valmiina käytettäväksi. Ja sehän käytettiin. Loppu- ja alkuvuodesta järkättiin kaikenlaisia pippaloita ja shoppailtiin – ja rahaa paloi. Yhtäkkiä tilillä olikin niin vähän katetta, ettei automaatista saanut irti mitään. Miten tässä näin kävi? Kyllä muuten hävetti ja nolotti ja kadutti. Tai mitä siihen imperfektiä laittamaan, kyllä se harmittaa yhä.

Alkuvuodesta myös vanhempien rahatilanne heikkeni. Äiti jäi sairauseläkkeelle ja isä osa-aikaeläkkeelle. Kuukausitulot melkeinpä puolittuivat. Lisäksi jokainen kodinkone päätti hajota samaan aikaan (!) pyykinpesukoneesta lähtien, joten ei muuta kuin uusia hankkimaan. Olisinpa tämän tiennyt puoli vuotta sitten, eivät olisi rahat huvenneet yhtään mihinkään. Auttaisi niin kovin, että saisin töitä. Alankohan pikkuhiljaa aikuistua, kun viimein alan ajatella muitakin. Toki sillä ekalla palkalla olisi kiva hemmotella itseäkin, mutta kyllä minut tekisi iloiseksi se, että voin tukea koko perheen taloutta.

Onko kellään muulla yhtä huono onni työnhaussa?