Vapisevasta viulistista konserttilavojen kuningattareksi!
Mitä tapahtui 20 vuotta sitten, 10 vuotta sitten ja missä nyt mennään?
Ystäväni ja kollegani Henna haastoi minut tähän hauskaan haasteeseen instagramissa. Tekstistä tuli kuitenkin niin pitkä (lue: liian pitkä ig:n kuvatekstiksi), että päätin suosiolla siirtää sen tänne blogiin.
Nytpä pääsette siis sukeltamaan viulistin elämääni vuosikymmenien taakse! Miten epävarmasta tytöstä kasvoi itsevarma artisti ja nainen?
20 vuotta sitten
Olin tärisevä, pieni musiikkipedagogiopiskelija TAMK:ssa (silloinen PIRAMK). En oikein tiennyt mitä haluan, kuka olen ja mitä elämällä pitäisi tehdä. Halusin soittaa viulua, se oli ainoa varma asia. Olo konsalla ei tuntunut kotoisalta monestakin syystä. Onneksi minulla oli loistava opettaja Nikolai Fadeev; ”Fade” oli kuin isähahmo meille oppilaille ja huippupedagogi. Noihin aikoihin löysin myös irlantilaisen musiikin ja tanssin. En osannut vielä soittaa korvakuulolta, mutta nuotinsin pilkuntarkasti Altanin cd-levyiltä (ainoa irkkumusa mitä sai Metson kirjastosta siihen aikaan 😅) kappaleita ja opettelin sinnikkäästi irkkutyyliä. Ajan kanssa konsaltakin selvisin paperit kourassa, ja irkkumusiikin merkityksestä elämässäni minun tuskin tarvitsee edes puhua sen enempää. 😄
10 vuotta sitten
Opiskelin Sibelius-Akatemiassa. Olin ollut aiemmin kansanmusiikin osastolla, mutta lipunut pikku hiljaa vanhan musiikin puolelle. Olin täysillä mukana kaikissa barokkijutuissa, soitin barokkiviulua, ja ajattelin, että tämä tulee olemaan minun juttuni. Rakastin sitä kuinka vanhassa musiikissa meno oli rennompaa, ja tykästyin kovasti myös barokkivireeseen, joka on minulle soittajana luonteva. Olin kuitenkin jo päättänyt lähteä kandiksi valmistumisen jälkeen Irlantiin erasmus-vaihtoon. Tiesin että se oli askel joka minun oli otettava, ja tuntui kuin se olisi jokin jännittävä ovi, josta en tiennyt mitä sen takana on. Niinhän siinä kävi, että erasmus-vaihto venähti seitsemäksi vuodeksi ja en koskaan palannut Sibelius-Akatemiaan. Irlannin ajan tarinoita riittäisikin sitten vaikka kirjan verran!
Nyt 2020
Olen paluumuuttanut Suomeen, ja vieläpä Tampereelle. Työskentelen freelance-viulistina klassisen, kevyen musiikin ja irlantilaisen musiikin aloilla. Minulla on upea ohjelmatoimisto Go Arctic Live joka myy keikkojani sooloartistina. Lisäksi olen kohtalon kautta tavannut juuri oikeita ihmisiä, kuten Hennan (www.hennaleppanen.fi), jonka upeita sävellyksiä tulkitsemme Tango Selection -yhtyeen voimin. Valmistelen parhaillaan virtuaalista konserttisarjaa, jossa pääsen yhdistämään ammattitaitoni monipuolisena viulistina ja monen genren osaajana. Koronan myötä äänitystyöt (viuluraitojen teko) ovat lisääntyneet, ja niitä teenkin mielelläni bändeille ja artisteille. Nuoruuden angsteilujen ajattelu naurattaa vähän nyt, mutta samalla toivon etten olisi aina ollut niin kauhean ankara itseäni kohtaan. Joskus vähemmänkin täydellinen riittää tässä elämässä. Olen kasvanut omannäköisekseni artistiksi ja taiteilijaksi, tehnyt kansainvälisen uran, ja tuntuu että olen vasta kaiken alussa! Niin paljon on vielä haaveita ja suunnitelmia joita haluan toteuttaa.
Rakastan sitä että meillä on Suomessa jokamiehenoikeus, metsää silmänkantamattomiin, neljä vuodenaikaa sekä tietysti rakas perheeni, jota aina ikävöin kovasti ulkomailla. Nyt on hyvä olla juuri tässä ja nyt.💙
Mekko: www.vehkala.com
Kuvat: Saara Forsell (@forsellsaara) & Marianna O. (@plusmarianna)