Vapisevasta viulistista konserttilavojen kuningattareksi!

Mitä tapahtui 20 vuotta sitten, 10 vuotta sitten ja missä nyt mennään?

Ystäväni ja kollegani Henna haastoi minut tähän hauskaan haasteeseen instagramissa. Tekstistä tuli kuitenkin niin pitkä (lue: liian pitkä ig:n kuvatekstiksi), että päätin suosiolla siirtää sen tänne blogiin.

Nytpä pääsette siis sukeltamaan viulistin elämääni vuosikymmenien taakse! Miten epävarmasta tytöstä kasvoi itsevarma artisti ja nainen?

20 vuotta sitten

Olin tärisevä, pieni musiikkipedagogiopiskelija TAMK:ssa (silloinen PIRAMK). En oikein tiennyt mitä haluan, kuka olen ja mitä elämällä pitäisi tehdä. Halusin soittaa viulua, se oli ainoa varma asia. Olo konsalla ei tuntunut kotoisalta monestakin syystä. Onneksi minulla oli loistava opettaja Nikolai Fadeev; ”Fade” oli kuin isähahmo meille oppilaille ja huippupedagogi. Noihin aikoihin löysin myös irlantilaisen musiikin ja tanssin. En osannut vielä soittaa korvakuulolta, mutta nuotinsin pilkuntarkasti Altanin cd-levyiltä (ainoa irkkumusa mitä sai Metson kirjastosta siihen aikaan 😅) kappaleita ja opettelin sinnikkäästi irkkutyyliä. Ajan kanssa konsaltakin selvisin paperit kourassa, ja irkkumusiikin merkityksestä elämässäni minun tuskin tarvitsee edes puhua sen enempää. 😄 

10 vuotta sitten

Opiskelin Sibelius-Akatemiassa. Olin ollut aiemmin kansanmusiikin osastolla, mutta lipunut pikku hiljaa vanhan musiikin puolelle. Olin täysillä mukana kaikissa barokkijutuissa, soitin barokkiviulua, ja ajattelin, että tämä tulee olemaan minun juttuni. Rakastin sitä kuinka vanhassa musiikissa meno oli rennompaa, ja tykästyin kovasti myös barokkivireeseen, joka on minulle soittajana luonteva. Olin kuitenkin jo päättänyt lähteä kandiksi valmistumisen jälkeen Irlantiin erasmus-vaihtoon. Tiesin että se oli askel joka minun oli otettava, ja tuntui kuin se olisi jokin jännittävä ovi, josta en tiennyt mitä sen takana on. Niinhän siinä kävi, että erasmus-vaihto venähti seitsemäksi vuodeksi ja en koskaan palannut Sibelius-Akatemiaan. Irlannin ajan tarinoita riittäisikin sitten vaikka kirjan verran!

Nyt 2020

Olen paluumuuttanut Suomeen, ja vieläpä Tampereelle. Työskentelen freelance-viulistina klassisen, kevyen musiikin ja irlantilaisen musiikin aloilla. Minulla on upea ohjelmatoimisto Go Arctic Live joka myy keikkojani sooloartistina. Lisäksi olen kohtalon kautta tavannut juuri oikeita ihmisiä, kuten Hennan (www.hennaleppanen.fi), jonka upeita sävellyksiä tulkitsemme Tango Selection -yhtyeen voimin. Valmistelen parhaillaan virtuaalista konserttisarjaa, jossa pääsen yhdistämään ammattitaitoni monipuolisena viulistina ja monen genren osaajana. Koronan myötä äänitystyöt (viuluraitojen teko) ovat lisääntyneet, ja niitä teenkin mielelläni bändeille ja artisteille. Nuoruuden angsteilujen ajattelu naurattaa vähän nyt, mutta samalla toivon etten olisi aina ollut niin kauhean ankara itseäni kohtaan. Joskus vähemmänkin täydellinen riittää tässä elämässä. Olen kasvanut omannäköisekseni artistiksi ja taiteilijaksi, tehnyt kansainvälisen uran, ja tuntuu että olen vasta kaiken alussa! Niin paljon on vielä haaveita ja suunnitelmia joita haluan toteuttaa. 

Rakastan sitä että meillä on Suomessa jokamiehenoikeus, metsää silmänkantamattomiin, neljä vuodenaikaa sekä tietysti rakas perheeni, jota aina ikävöin kovasti ulkomailla. Nyt on hyvä olla juuri tässä ja nyt.💙

Mekko: www.vehkala.com

Kuvat: Saara Forsell (@forsellsaara) & Marianna O. (@plusmarianna)

Kommentit (2)
  1. Itsehän lisäisin vielä discoviulut
    7.10.2020, 15:29

    Postaustoive! Voisitko kertoa lisää studiomuusikon töistäsi? 🙂
    Keikkamuusikon ja esiintyvän artistin moni on varmasti kuullut ja nähnyt, mutta millaista mahtaa olla se sellainen muusikkous, joka löytyy kyllä levytyksen tekijätiedoista mutta ei levyn kansikuvasta? Onko Suomessa vielä sellaisia muusikkoja, jotka elättäisivät itsensä pelkästään studiotyöskentelyllä, viisi päivää viikossa kasista neljään, nuotit eteen ja viimeistään tokalla kerralla purkkiin? Saako studiomuusikko kommentoida sovitusta, vai mennäänkö tiukasti tilaajan vision mukaan vaikka instrumentin ominaisuuksista piittaamatta?

    1. Moi!
      Kiitos kommentista ja ennenkaikkea sen mahtavasta otsikosta 😀 Voin heti vinkata tähän että Muusikkojen liiton Muusikko-lehdessä sekä Gramexin Gramexpress-lehdessä on ollut juttua viime aikoina juuri näistä studiomuusikoista, jotka 60-luvulta lähtien ovat soittaneet tyyliin jokaisella Suomessa julkaistulla äänitteellä. Yle Areenasta löytyy myös pari dokkaria aiheesta. Nykypäivänä harvempi muusikko elää enää pelkällä studiotyöllä. Mutta tämä oli tosi hyvä mielenkiintoinen kysymys ja aihe, teen ehdottomasti tästä postauksen! Toiveita ja kysymyksiä saa laittaa jatkossakin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *