Onko musiikkiala pelkkää glamouria? Muusikon työn hyvät ja huonot puolet!

Kuinkahan monella on mielikuva että muusikon ja varsinkin viulistin arki on pelkkää glamouria? Iltapukuja, hienoja orkestereita, kristallikruunuja, upeita kampauksia ja tähtien tapaamista… No onhan se sitäkin, mutta muusikko on ammatti siinä missä muutkin, ja myös tässä työssä on hyvät ja huonot puolet. Listaan alle muutamia, ja katsotaan kuinka monta ennakkoluuloa saan kumottua!

Aloitetaan hyvistä puolista.

Kutsumusammatti

Monet voivottelevat vielä pitkälle aikuisikäänkin etteivät tiedä mitä haluavat työkseen ja elämällään tehdä. Muusikolla ei ole sitä ongelmaa! Kutsun tai oikeastaan vaatimuksen ammattimuusikkouteen tuntee voimakkaana jo lapsena ja nuorena, ja sitä harvemmin tarvitsee kyseenalaistaa koskaan. Eli on onni olla unelma-ammattissaan!

Vapaus työaikojen suhteen

Tämä koskee freelancemuusikoita. Olet oman itsesi pomo, ja päätät itse miten päiväsi rakennat. Työt on tehtävä, se on selvä, mutta jos haluan voin lähteä päivänvalolla juoksulenkille, ja hakata sitä konetta (tai viulua) sitten illalla. Itselleni ei ikinä sopisi 8-4 työ jossa joku kyttää taukojen pituuksia ja vessareissuja. Sitäkin kokeilin mm. päivän mittaisella työsuhteella Pirkkalan Lidlissä v. 2004.

Jännittävät ja vaihtelevat työpäivät

Kun lähdet keikalle, ikinä ei voi tietää mitä kaikkea reissu tulee pitämään sisällään. Jokainen keikka on erilainen, tapaat uusia ihmisiä ja solmit tuttavuuksia, saat upeita muistoja ja bondaat yleisön kanssa, pääset näkemään uusia paikkoja, kaupunkeja ja maita jne. Suurimpaan osaan keikkapaikoista ja kohteista ei olisi ikinä ollut mahdollisuutta matkustaa ilman tätä työtä. Yhtenä esimerkkinä Pohjois-Amerikka, jonka olen kiertänyt kahdesti. Olen käynyt lähes jokaisessa osavaltiossa ja päässyt kokemaan ja näkemään aivan uskomattoman upeita asioita.

Sitten niitä huonoja puolia. Itse asiassa huonot puolet ovat melkein samat kuin hyvät, mutta käänteisesti. Kolikolla kun on aina kaksi puolta!

Epävarmuus

Koskee ihan kaikkia kaikkien alojen freelancereita tällä maapallolla. Työsi on keikkatyötä, joka tarkoittaa että liksa ei kulje tasaisesti ja saavu aina turvallisesti samalla summalla kuun tiettynä päivänä. Palkat tulevat eri päivinä ripotellen, koska työnantajiakin voi olla useampi. Talouden suunnittelu on siis välillä todella haastavaa. Lisäksi eri kuukausina töitä on aina eri määrä. Töitä voi tulla yhtäkkiä vain päivien varoitusajalla, ja joskus voi olla ettei niitä tulee viikkoihin. Työmäärän ennustaminen ja ennakoiminen 100% varmuudella on siis käytännössä mahdotonta.

Pelkästään tämän kappaleen lukeminen alkoi stressata, eikö? Tervetuloa ihanaan friikun arkeen 😀

Et osaa (etkä halua) tehdä mitään muuta

Niin kiva juttu kuin kutsumusammatti onkin, se asettaa myös tiettyjä rajoituksia. Erityisesti nuorempana kun olin vielä aloitteleva muusikko ja opiskelija, esim. kesätyön löytäminen ja ennen kaikkea sen työn tekeminen oli aivan onnetonta. Olen ollut erittäin lyhyitä jaksoja töissä mm. Siwassa, Aarikalla ja Stockmannilla. Olin niin käsi kuin ihminen voi olla. Kassan laskemiseen minulla meni 45 minuuttia, siihen toki vaikutti sekin että matikannumeroni oli koulussa aina 5. Nukahtelin kassalla välillä kun asiakkaita ei ollut, ja olen myös treenannut irkkutanssia tyhjässä liikkeessä. Olin kaikin puolin niin pihalla koko ajan että ihmetyttää miten kukaan työnantaja edes katseli minua sen viikon tai kuukauden! Monet näistä paikoista olisivat olleet kaupan alan ihmiselle unelmatyöpaikkoja, mutta itse muistan lähinnä ahdistuksen miten kömpelöltä minusta tuntui töröttää tiskin takana tuntien itseni  maailman surkeimmaksi asiakaspalvelijaksi. Myöhemmin musiikkialan töitä on onneksi riittänyt niin ettei kaupan kassaa tai muuta työtä ole tarvinut enää miettiä. Ja nämä kokemukset todella opettivat arvostamaan kaupan alan ammattilaisia!

Yksinäisyys

Tyypillinen työpäiväni on: soita viulua ja/tai tee hommia koneella, joko treenikämpällä tai kotona. Eli olen kaikki päivät yksin. Poikkeuksena kun käyn opettamassa pari iltaa viikossa. Silloin saakin puhua ja seurustella koko viikon edestä! (sanoo introvertti minussa).

Mutta rehellisesti sanoen välillä kaiken tekeminen yksin on myös haastavaa. Hyvässä työporukassa luovuus ja energia alkaa virrata ihan eri tavalla, ja saat itsellesi huimasti positiivista energiaa. Onneksi muusikkokin pääsee osaksi tätä soittamalla eri kokoonpanoissa. Tällä hetkellä olen mukana Henna & Tango Selection -yhtyeessä, ja vaikka olen ollut mukana vasta pari kuukautta niin meillä on jo nyt niin hyvä meininki ettei paremmasta väliä! Bändit ja yhtyeet ovat kuin mikä tahansa työyhteisö, joskus homma toimii ja joskus ei.

Tällaisia ovat siis muusikon työn hyvät ja huonot puolet, oliko niissä joku mikä yllätti sinut? Entä mitkä ovat sinun ammattisi hyvät ja huonot puolet?

Kommentit (3)
  1. RetroSpective
    9.3.2020, 03:00

    Yksi asia tuli mieleen noista huonoista puolista. Tämä ei koske viulisteja vaan ison ja painavan, hankalammin liikuteltavan soittimen kuljettaminen ja kantaminen (itsellä kontrabasso) keikkaolosuhteissa.
    Toki käytössä on auto, basson kuljetuspyörä pitemmillä kantokeikoilla, mutta siinä on aina oma hommansa, etenkin jos mukana on vielä äänentoisto laitteistoa.
    Lisäksi soittimen käsittelyssä pitää olla varovainen ahtaissa tiloissa. (Jos kyseessä olisi vaneriloota jolla släpätään rockabillyä vähän ronskimmalla meiningillä, sillä ei ole niin väliä, mutta tämä ei ole kuitenkaan sellaiseen lajiin tarkoitettu 🙂
    -Joo, ei se ollut niin iso postimyyntiluettelossa…

    1. Sori ensinnäkin näin myöhäisestä vastauksesta! Mulla ei ole varmaankaan joku asetus päällä kun en saa näistä viesteistä ilmoitusta.
      Mutta siis olen aina miettinyt ja mielessäni ”säälinyt” sellistejä ja basisteja! 😀 Kuinka edes kujettaa niitä esim. julkisilla kulkuvälineillä? Oletko käyttänyt pyörällistä koteloa? Välillä olen nähnyt kun joku rullailee bassoaan kuin matkalaukkua, mutta mietitytti että ottaako tärinä soittimeen kuinka?

      1. RetroSpective
        5.4.2020, 20:49

        Joo julkiset kulkuneuvot on hankalia. Bassolle pitää ostaa oma paikkalippu vierestä ainakin junassa. Bussissa sen voi laittaa matkatavara osastoon alas, mikäli siellä ei ole esim postipaketteja ihan täynnä (niinkin on käynyt joskus. ) Sellon kanssa on varmaan vähän helpompaa.
        Bassossa ei yleensä käytetä koteloa, paitsi lentokoneessa, vaan kevyempää topattua pussia. Kotelo on tosi painava. Niitä kuljetuspyöriä on muutamia erilaisia malleja, itsellä simppeli stakkelin ’piikin ’ tilalle kiinnitettävä malli. Soitinta joutuu kuitenkin nostelemaan ja varomaan korokkeita ym. Pyörissä on yleensä joku tärinän vaimennus mekanismi.
        Basson kuljetus on kuitenkin nykypäivänä helpompaa kuin entisaikaan, jolloin ainoa tapa oli kantaa sitä joskus pitkiäkin matkoja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *