”Mut hinta tuntuu aikas kovalta meille. Olisiko sitä mahdollisuus tinkiä 100€?”

”Hinta tuntuu kuitenkin sen verran kovalta, että yritämme etsiä jotain hieman huokeampaa vaihtoehtoa.”

”Hinta kuulostaa aika kovalta vain noin kahden tunnin soitosta, joten jäämme vielä miettimään.”

Tässä muutama esimerkki ihmisten vastauksista vuosien varrella keikkapyyntöihin, nämä ovat oikeita lainauksia omista sähköposteistani. 

EDIT: kirjoitukseen on tullut hirmuisesti kommentteja, monista eri näkökulmista! Kiitos niistä kaikista! Selvennän vielä että kirjoitus kumpuaa siitä, kuinka monet muusikot edelleen kohtaavat asennetta jossa muusikko ei ole ”oikea ammatti” ja että siitä ei kuuluisi saada ”oikeaa” palkkaa, ts. palkka halutaan maksaa pimeästi. Ammattimuusikko on myös niin monialainen termi, että siihen on vaikea niputtaa kaikkien genrejen edustajia samojen sääntöjen alle. Tämän tekstin voi siis ottaa laajana yleistyksenä freelance-muusikoille, jotka jo toimivat ammattilaisina musiikkikentällä.   

Hintapyynnöt ja palkka-asiat ovat luovilla aloilla todella sensitiivinen aihe. Tästä ei puhuta, sitä ei sisällytetä ammattiopintoihin (ainakaan minun aikanani), ja jatkuvasti muusikot, graafikot, kirjoittajat, tanssijat ja lukemattomat muut luovan työn freelancerit kiemurtelevat siinä hankalassa paikassa, jossa ei kehtaa pyytää liikaa rahaa jotta työ toteutuu, mutta kuitenkin tarpeeksi että työn teko kannattaa. 

Siksi kirjoitankin nyt tämän tekstin; on aika tulla ulos kiemurtelemasta, pyytää rehdisti tasa-arvoinen palkka työstään, ja avata ihmisille mistä se raha koostuu. 

Ammattimaisuus

Liikkeelle on hyvä lähteä vaikka siitä, että muusikko on ammatti siinä missä muutkin. Tehdystä työstä tulee saada korvaus. Korvaus tulee maksaa samojen Suomen lakien mukaan kuin muutkin palkat alasta riippumatta, eli siihen sisältyy tyel-maksuja ynnä muuta, ja verotkin on maksettava. Pimeiden keikkojen teko on valitettavasti pakon edessä arkipäivää mm. muusikon työssä, ja itse haluan taistella aktiivisesti sitä vastaan. 

Minkä arvoista muusikon työ on?

Ei ole asiakkaiden tai muiden ihmisten tehtävä arvottaa, onko työsi siitä pyytämäsi palkan arvoista. Tällä tarkoitan sitä, että kannattaa pitää kiinni siitä että on joku lähtötaso palkkaan, eikä tarvitse antaa ihmisten ”hinta on liian kova”-kommenttien vetää mieltä matalaksi tai luulla että pyytää liikaa rahaa. Voin vakuuttaa, että jokainen muusikko maailmassa todennäköisesti pyytää lähtökohtaisesti hieman liian matalaa palkkaa kuin päin vastoin. Jos tilaajalla on rajallinen budjetti, on toki ymmärrettävää että joskus hinta vain tulee vastaan. Jokainen keikka hinnoitellaan yksilöllisesti, ja artisti voi halutessaan käyttää pelisilmää palkkioiden ja muun suhteen. Silti blogitekstin alun kaltaiset kommentit ovat mielestäni ajattelemattomia, ja niihin saa vastata asiallisesti ja selventää miksi hinta on mitä on.  

Muusikoillakin on liitto

Suomessa toimii todella hyvä Suomen Muusikkojen Liitto, joka ajaa kaikkien ammattimuusikoiden oikeuksia. Olen heidän palvelujaan itsekin käyttänyt useamman kerran. Liitto on laatinut myös palkkalistan, jossa näkyy LÄHTÖkorvaukset (ennen laskutuskuluja, työnantajakuluja jne) erilaisissa muusikon tehtävissä. Eli tästä lähdetään. Siihen päälle rakentuva loppupalkka kostuu sitten muista asioista, kuten ammattilaisuuden tasosta, koulutuksesta, esiintymiskokemuksesta, esiintymisen kestosta ja vaativuudesta, matkakuluista jne. Tätäkään liksalistaa ei voi noudattaa orjallisesti – keikat ovat aina erilaisia ja uniikkeja, kuten esiintyjätkin, joten täysin tarkkaa listaa on mahdotonta laatia. 

Ammattilaisuuden taso

Mistä tiedät onko esiintyjä ammattilainen?

1. Onko muusikko korkeakoulutettu? Klassisen musiikin puolella ammattimuusikon taidon takaa  AMK-tutkinto (muusikko tai musiikkipedagogi) tai Sibelius-Akatemian tutkinto (tai vastaava ulkomainen tutkinto). Kevyen musiikin puolella en osaa sanoa kuinka isossa roolissa koulutus kokonaisuudessaan on, mutta Suomessa on todella kovatasoinen pop-jazzkoulutus, mm. Pop & Jazz Konservatorio Arabiarannassa, eri AMK:t ja Sibelius-Akatemian jazz-osasto. Meillä on myös kansainvälisesti korkeatasoinen kansanmusiikin koulutus (SibA), puhumattakaan musiikkikasvatuksesta ja musiikkiteatterista. Koulutettuja ammattilaisia siis löytyy. 
2. Kun olet tilaamassa esiintyjää juhliisi, hänellä tulisi olla laadukasta soivaa materiaalia esillä netissä, jolloin voit itse kuulla ja nähdä miltä soittaja näyttää. Jos tämä puuttuu, on syytä miettiä onko esiintyjällä tarpeeksi taitoa ja kokemusta. 
3. Mikä on soittajan esiintymiskokemus? Mitä enemmän soittaja on saavuttanut esiintyjänä, sitä enemmän myös hänen hintatasonsa nousee. 

Esimerkkikeikka

• Hääkeikka: soitto seremoniassa ja 30-45min onnitteluvastaanotolla. 
• Hääparilla toivemusiikki seremoniaan. Soittaja harjoittelee kappaleet, nuotintaa ne tai hankkii nuotit omakustanteisesti, hankkii mahdolliset taustanauhat. Tähän menee muutama työpäivä.
• Onnitteuvastaanotolle setin koonti ja harjoittelu. Tähänkin menee muutama työpäivä.
• Myös esiintymiseen liittyvä matkustus on työaikaa, kuten mikä tahansa työmatka.
• Itse esiintyminen, jossa paikan päällä pitää tietysti olla hyvissä ajoin. PA:n pystytys ja keikkaan valmistautuminen ovat myös työaikaa. Muusikonkin pitää päivän aikana syödä, ja tien päällä se tarkoittaa ulkona syömistä. 

Muusikon työhön kuuluu olennaisesti myös ammattitaidon ylläpito, eli harjoittelu. Tarkoitan tällä siis muuta kuin esityskappaleiden treenausta. Sama pätee yhtä lailla muihinkin luoviin aloihin ja urheilijoihin. 

Yhtäkkiä tuo muutama sata euroa ei enää tunnukaan niin ”kovalta”. 

Myöskään sillä, soitatko yhden biisin vai 30 biisiä ei ole välttämättä kauheasti eroa. Keikkatyössä lähtöpalkka on aina tietty summa, ei siis nolla euroa. Muusikoiden tapauksessa viitteenä voi käyttää tuota liiton minimipalkkaa. Lähtöpalkan päälle rakentuu sitten lopullinen palkka, koostuen esityksen laadusta, pituudesta, työn määrästä kokonaisuudessaan jne.

Usein luovan alan friikkuja verrataan muihin keikkatyöläisiin, kuten putkimiehiin tai rakennusalan ammattilaisiin. Ohessa putkimiehen liksataulukko. Putkimiehellä on kyllä huomattavasti parempi tuntipalkka kuin muusikolla. Kuinka moni alkaa lvi-asioissa vängätä kuten muusikolle?

Kuka voi myydä keikkoja?

Se mikä alalla kuin alalla ärsyttää ammattilaisia, on amatöörien tai puoliammattilaisten työn myyminen alhaisilla hinnoilla. Nämä ihmiset tekevät hallaa kaikille lyttäämällä hintoja ja tekevät ammattilaisten tilanteesta entistä tukalamman. Siksi raja ammattilaisuuden ja amatööriyden välillä on hyvä pitää selvänä. Amatöörin ei tule myydä itseään ammattilaisena. 

Tämä tarkoittaa myös, että ammattilaisten pitää pystyä ja kehdata pyytää markkinan mukaisia esiintymispalkkioita. Jos tilaisuuteen halutaan elävää musiikkia, mutta budjetti on liian pieni ammattilaisen palkkaamiseen, voi ottaa yhteyttä esimerkiksi paikalliseen musiikkiopistoon. Esitys ei ole samaa tasoa kuin ammattilaisen esittämänä, mutta nuoret soittajat saavat esiintymiskokemusta, ja pääsevät oppimaan keikkailun aakkosia. Näin työ pidetään myös poissa harmailta markkinoilta. 

Onko sinulla kokemusta keikkojen myymisestä tai ostamisesta? Mitä mieltä olet esiintyjien keikkapalkkioista?