Viime viikolla meille tuli Suomeen muuton vuosipäivä. Aika tuntuu menneen aivan järkyttävän nopeasti. Tuntuu että vasta hetki sitten laskeuduimme keskiyöllä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Ihmettelimme Suomen yötöntä yötä. Lentokentältä ajoimme Tampereelle meidän uuteen asuntoon, johon perheeni oli laittanut valmiiksi kaikki tarpeellisimmat, eli sängyn, keittiön pöydän ja kahvinkeittimen. Siitä alkoi uusi ja jännittävä elämänvaihe, joka on nyt jatkunut vuoden ajan.

Ensimmäinen kesä meni pitkälti itselläni vielä viimeisen maisterikonsertin harjoitteluun, sekä Arturin maahanmuuttoasioiden järjestelyyn. Enimmäkseen vietin aikaa neljän seinän sisällä viulua hinkuttaen. Tein kyllä myös paljon keikkoja viime kesänä, mutta nekin menivät jollain ihme automaatiolla enkä oikeastaan täysin tajunnut missä olen tai mitä tapahtuu. Siksi itselleni tuntuu että pääsin aloittamaan Suomessa kunnolla elämisen vasta syyskuusta eteenpäin.

Oli muuten huvittavaa, kun matkustin Corkiin tekemään konserttia, niin sinne saavuttua tuntui kuin olisin palannut kotiin. Tuntui kuin olisin ollut vain vähän pidemmällä kesälomalla Suomessa ja nyt palannut takaisin arkeen. Kun sitten palasin matkalta takaisin Helsinkiin, pönttö oli aivan sekaisin. Olin tottunut siihen että kun palaan kotiin, niin palaan Dublinin lentokentälle. Mutta nyt olinkin tullut Helsinkiin, eli ööö… ”Hetkinen eikun sinähän asut täällä!” jouduin oikeasti sanomaan itselleni puoliksi ääneen kun pyörin matkalaukkukärryjen kanssa terminaalissa. Pienen hetken minulla oli siis päässä aikamoinen mind fuck.

No tästä kaikesta onneksi selvittiin, ja arki alkoi hitaasti mutta varmasti rullata elämässämme. Olen alle listannut muutamia asioita joihin olen erityisesti kiinnittänyt Suomessa huomiota vuoden aikana.

1. Ihmisiin luottaminen

Meille molemmille on ollut tosi vaikea oppia siihen, että täällä voi luottaa siihen mitä ihmiset sanovat. Tämä oli yksi ehkäpä isoimmista asioista johon törmäsin ja törmään omassa arjessani jatkuvasti. En ollut osannut ajatella koko asiaa, kunnes kerta toisensa jälkeen löysin itseni tilanteesta jossa epäilen vahvasti tuleeko tästä mitään, voinko todella luottaa että tuo ihminen ottaa yhteyttä tai tekee sen mitä on sovittu jne. Ulkomailla olo kovettaa helposti monia ihmisiä, koska suurimmassa osassa maailmaa asiat eivät hoidu yhtä hienosti kuin Suomessa. Sinua yritetään huijata ja kusettaa oikealta ja vasemmalta ja saat olla todella tarkkana ja pitää kynsin hampain kiinni oikeuksistasi. Jo sovitut asiat muuttuvat tilanteen mukaan, ja lupauksia perutaan sumeilematta. Suomi on siitä todella harvinainen maa että täällä ihmiset sanovat vain mitä tarkoittavat ja tarkoittavat sitä mitä sanovat. Jos jotain luvataan, niin mieluummin tehdään vähän enemmän kuin mitä on sovittu. Olen sanonut tämän aiemminkin, enkä koskaan kyllästy toistamaan sitä; Suomi on tässä suhteessa todella ainutlaatuinen maa ja meidän pitäisi olla ylpeitä tästä ominaisuudesta. Olen huomannut kuinka olemme molemmat rauhoittuneet kun pystyy elämään niin että voi luottaa asioiden hoituvan ilman kauheaa sählinkiä ja hammasten kiristelyä.

2. Avoimuus

Toinen asia mikä yllätti minut, oli oma hieman muuttunut luonteeni. Tällaisia asioita harvoin huomaa ennen kuin pääsee peilaamaan itseään uudessa ympäristössä. Olen aina ollut hieman introvertti, mutta Irlannissa ja USA:ssa puheliaiden ihmisten keskuudessa olo toi minusta esiin ihan uuden puolen. Se, miten vaivattomasti nämä kansat juttelevat ihmisten kanssa on mielestäni aivan ihanaa. Keskustelun ei aina tarvitse olla jotain syväluotaavaa psykoterapiaa, vaan ihan arkisistakin jutuista on mukava keskustella ja vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä. Ja se että huomioit oikeasti ympärilläsi olevat ihmiset. Eli juuri ne tuiki tuntemattomatkin tyypit kadulla, bussissa, kaupassa ja lääkärin vastaanotolla. Haluamatta kuulostaa joltain huuhaalta, olen väistämättäkin huomannut että minusta itsestäni huokuva positiivinen ja avoin energia myös helpottaa muiden ihmisten keskustelun avaamista. Minusta on myös tullut vähän mummomagneetti. Vanhempi väki erityisesti tuntuu haluavan aina alkaa jutulle kanssani 😀 Enkä todellakaan pane sitä yhtään pahakseni!

3. Luonto

En tiedä onko kyse nimenomaan suomalaisuudesta, vai ehkäpä ikään liittyvästä jutusta, mutta luonnon merkitys on kasvanut itselleni merkittävästi viime vuosina. Tämä korostui erityisesti viimeisenä asuinvuotenani Irlannissa. Irlanti on kuitenkin saari, ja vieläpä piskuinen sellainen. Ihmisiä siellä silti riittää tungokseen asti (katolinen maa…) joten metsiä siellä ei juurikaan ole. Muutamasta kolkasta löytyy kansallispuisto, mutta nekin ovat pinta-alaltaan kärpäsen kakka verrattuna Suomen kansallispuistoihin. Aloin tuntea suurta ahdistusta siitä että olen koko ajan kahlittu Irlannin kapeisiin katuihin. Rakennukset on aidattu bussin korkuisilla muureilla eikä missään saa kulkea vapaasti (kaikkialla on ”private property” eikä jokamiehen oikeutta tunneta). Ei ollut mitään paikkaa mihin olisin päässyt oikeasti keskelle ei mitään ja luonnon rauhaan. Kaikkein lähimmäksi luontoa Irlannissa pääsee ehdottomasti meren rannalla, mutta me asuimme kuitenkin cityssä ja lähimpään merenrantaankin oli autolla puolisen tuntia. Lisäksi edelleenkin koko maa on rakennettu niin tiuhaan että vapaata rantaviivaakin on aika rajoitetusti. Eli mistään Floridan Daytona Beachista ei voida puhua. Suomessa olemme molemmat nauttineet aivan suunnattomasti luonnosta, metsistä, järvistä ja siitä että asumme käytännössä metsän keskellä vaikka Tampereen keskusta on aivan vieressä. Mieleni rauhoittuu aivan välittömästi kun pääsen metsään. Liekö kyseessä siis joku suomalainen peruspiirre? Metsästähän me olemme kotoisin.

4. Suomalaisten hassut tavat

Moni pieni juttu näyttäytyy itsellekin uutena. Se kuinka kaikki tuntuu vaipuvan horrokseen talven aikana. Ihmisistä tulee mykkiä, toppa-asuisia, kasvottomia pimeydessä kulkevia hahmoja. Kukaan ei lähde kotoa mihinkään. Mutta heti kun aurinko pilkahtaa keväällä ensi kerran kaikki tuntuvat hulluuntuvan. Vappuna porukka vasta villiintyykin aivan hullun lailla! Toukokuussa terassit täyttyvät heti ensimmäisenä aurinkoisina iltapäivänä. Kesätapahtumia riittää viikon jokaiselle päivälle. 

Hassuihin tapoihin kuuluu myös suomalaisten ilmeettömyys ja eleettömyys. Kun on tottunut vitsejä laukoviin, vilkkaisiin ja iloisiin irkkuihin, niin suomalaisten jäyhyys iski kyllä päälle aika armottomasti. Edelleen törmäämme jatkuvasti tähän, että ei tiedä vitsaileeko vastapuoli vai onko hän tosissaan. Mieheni on tätä ihmetellyt minulle usein, kysyen ”mistä tiedän mitä ihmiset oikeasti ajattelevat kun heidän kasvoillaan ei vaihdu ilmeet ja eleet ollenkaan?”. Ymmärrän siis nyt tosi paljon paremmin monien ulkomaalaisten mielipiteitä ja esim. matkailublogien kirjoituksia suomalaisten ”vakavuudesta”.  Kivikasvoisia suomalaisia voi välillä olla vaikea lukea. Tämä on ehkä itselleni sellainen asia johon on ollut vaikeinta tottua jostain syystä. 

5. Työmoraali

Tämä liittyy vähän tuohon jo mainitsemaani luottamukseen ja sanan pitämiseen. Suomessa ollaan ajoissa, tehdään se mitä luvataan ja vielä vähän päälle. Ulkomailla asuessani sain välillä ihan oikeasti palautetta siitä kuinka olen liian vakava ja otan asiat liian tosissani, siis nimenomaan työyhteisössä. Tämähän kuulostaa meille suomalaisille aivan älyttömältä! Kun oikeasti tein vain juuri sen mitä jokainen suomalainen tekisi; parhaansa ja vielä vähän enemmän. Muualla maailmassa sitä ei kuitenkaan aina välttämättä katsota hyväksi vaan tulkitaan tiukkapipoisuudeksi ja huumorintajuttomuudeksi. Joissain muissa maissa ihmisten työmoraali on valehtelematta ehkä vain 50 % tai vähemmän suomalaisten työmoraalista. Olen samaa mieltä siitä irlantilaisten kanssa, että kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti, mutta työasioissa ei mielestäni kannattaisi kauheasti joustaa. 😉

Tässä muutama asia jotka ovat olleet vahvasti läsnä viimeisen vuoden aikana. Paljon on muitakin hassuja pieniä juttuja joita tulee edelleen vastaan päivittäin, mutta tästä kirjoituksesta tulisi varmaan romaanin mittainen jos alkaisin kaikkea kirjoittelemaan 😀 

Nyt toivotankin kaikille ihanaa viikonloppua, ja tietysti onnea suomen jääkiekkojoukkueelle! Tällä jäkis-huumalla jaksetaan vielä pitkään 🙂