Ihanimmat juhlapaikat Top 3

Muutin takaisin Suomeen kesällä 2018, ja pääsin heti aloittamaan keikkailun. Kesän helteillä ajelimme ympäri Suomea ja se oli kuin paras turistiretki. Itsellekin kaunis Suomi näyttäytyi ihan uutena seitsemän vuoden poissaolon jälkeen. 

Keikoilla pääsee myös tutustumaan upeisiin juhlapaikkoihin, joissa ei muuten tulisi käytyä. Listasin tähän oman juhlapaikkojen Top 3:seni. Kaikki paikkoja joissa miljöö, paikan pitäjät ja tunnelma olivat huippuluokkaa.

Eli kesäretkillä tai juhlatiloja miettiessä kannattaa poiketa ainakin näissä kohteissa! 

1. Airiston Lumous

Lumous oli alusta asti ihana kokemus. Odotin todella paljon saaristoon pääsyä, sisä-suomalainen harvemmin siellä viettää aikaa ellei erikseen lähde. Kun näytin ulkomaalaiselle miehelleni karttakuvaa saaristosta, hän oli aivan haltioitunut kuinka sellainen luonnonmuodostelma on mahdollinen. Airiston Lumous on käytännössä upeasti rakennettu moderni omakotitalo jonka lasiseinät ja -katto antavat tilaan uskomattoman kauniin luonnonvalon. Talo sijaitsee aivan rannalla josta avautuu näkymät saaristoon ja merelle. Sitä voisi luonnehtia hyvin sanoilla ”luksusta luonnonhelmassa”. Pääsalissa on myös todella hyvä akustiikka ja se sopii hyvin jopa klassisiin konsertteihin. Lumouksessa olen joka kerta saanut myös nauttia paikallisten ruuantuottajien antimista, ja sanomattakin selvää että ruoka on taivaallista. Omistaja Kirsi hurmaa vieraat eleganssillaan ja ystävällisyydellään. 

Saaristossa vain on jotain ihanaa taikaa, ja Airistolla mieli lepää. Itselleni tulee siellä aina ihana ”zen-olo” ja mieli rauhoittuu. Luonnon voima on uskomaton!

www.airistonlumous.fi

2. Pursiravintola Loisto (Hamina)

Hamina oli minulle uusi kaupunkituttavuus sillä en ole koskaan käynyt siellä. Vierailulla avautui myös sanonta ”sekaisin kuin Haminan kaupunki” – keskustan historialliset ja lievästi sekavat liikennejärjestelyt olivat todella hauskat ja erikoiset. Kaupunki on myös tulvillaan historiaa alkaen vanhasta massiivisesta linnakkeesta jota pitkin on hauska kävellä. 

Pursiravintola Loisto sijaitsee pienellä saarella Haminan edustalla. Saarelle pääsee liikkumaan ravintolan omalla Kilipukki-aluksella. Paikan letkeät isännät Kari ja Petteri olivat todella mukavia ja avuliaita. Loisto toimi hienosti koko päivän juhlapaikkana ja muuntui helposti iltapäivän cocktail-tilaisuudesta illalliseen ja loppuillan biletykseen. Ulkona on runsaasti tilaa liikkua ja ihailla merta. 

Jokin ihana taianomainen tunnelma Loistossakin oli kun pikku veneellä puksuteltiin lämpimässä kesäillassa, naurun ja laulun raikaessa juhlapaikalta. 

www.finnrest.fi

3. Soutupaviljonki (Helsinki)

Keskellä Helsinkiä sijaitsee paljon pieniä helmiä joiden olemassaolosta ei välttämättä tiedä vaikka olisi paikallinen. Itse asuin Helsingissä seitsemän vuotta, ja sieltä muutin aikanaan Irlantiinkin. Helsinki on mielestäni yksi ihanimmista pääkaupungeista joissa olen käynyt; vehreä, luonnonläheinen ja sopiva sekoitus urbaaniutta ja maalaisuutta. Aivan ydinkeskustan tuntumassa Töölössä löytyy Soutupaviljonki, joka on viehättävä rakennus soutustadionin kupeessa. Kaksikerroksinen talo henkii merellistä tunnelmaa ja pieni sisäpiha puutarhoineen tarjosi idyllisen set upin tunnelmallisille juhlille. Täällä soitin mielelläni myös ulkona. Viereisillä rantakallioilla oli ihana paistatella hetki keikan jälkeen ja fiilistellä kesäistä Helsinkiä, kuunnellen vieressä Hietalahden rannalla järjestettyä Blockfestiä. <3

www.soutupaviljonki.fi

Kulttuuri Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat Työ

Onko klassinen muusikko tyylilajinsa vanki?

     Oletko klassisesti koulutettu soittaja, ammattilainen tai harrastaja? Takana musiikkiopistoputki, konservatorio, akatemia?

Oletko koskaan tuntenut halua kokeilla muita musiikkityylejä? Oletko saanut siihen kannustusta vai onko halut torpattu tylysti? 

Voiko klassinen muusikko soittaa muitakin tyylejä, vai syökö se uskottavuutta?

Avaan tässä omia kokemuksiani opiskeluajalta, jotka eivät ole ihan kauhean ruusuisia. Valitettavasti juteltuani lukuisien kollegojen ja oppilaideni (aikuisia jotka ovat soittaneet lapsina, lopettaneet ja nyt aloittaneet uudestaan) kanssa, on todettava että Suomen musiikkiopistosysteemi koulii meistä virheitä ja vääriä ääniä pelkääviä, esiintymispelkoisia ja klassiseen musiikkiin rajoittuneita improvisointikyvyttömiä soittajia. Toki meistä tulee myös teknisesti vahvoja, nuotinlukukykyisiä ja tasalaatuisesti pimputtavia ja vinguttavia soittajia. Näitä asioita ei sovi vähätellä. 

Mutta. 

Muistan elävästi sen paheksunnan tietyiltä opettajilta konservatoriossa kun aloitin irlantilaisen musiikin ja tanssin harrastamisen. ”Mitä hömpötystä!”.

Orkesterinjohdon kurssille toin innokkaasti itse tekemäni sovituksen Beatlesin ”Blackbird”-kappaleesta. Se halveksunta ja kritiikki jonka opettaja antoi. Edelleen 38-vuotiaana marinoituna ammattilaisena sen muisteleminen sävähdyttää ikävällä tavalla. 

Ja niin pois päin, esimerkkejä riittää. 

Asia kääntyy helposti myös toisinpäin: Kun opiskelin kansanmusiikkia, klassista taustaani vieroksuttiin. 

Vasta Irlannissa sain ensimmäistä kertaa kokea aidosti positiivisia reaktioita ja innostusta siitä että hallitsin useampia musiikin genrejä.

Siellä silmäni myös toden teolla avautuivat sen suhteen kuinka paljon ovia se avaa! Sain niin paljon kannustusta ja ihailua opettajilta ja kollegoilta etten ollut välillä uskoa sitä edes todeksi. 

Älkää ymmärtäkö väärin, jos opiskelet klassista musiikkia, pääpaino pitääkin olla siinä. Mutta eikö nuoren ihmisen elämään mahdu muka mitään muuta?

Miksei voisi olla mahdollista valita esim. pop/jazz-linjaa kaikilla instrumenteilla? Tai tehdä rinnakkain vaikka molempia! Ehkä nykyään voikin, mutta omana aikanani ei. 

Kun katson itseäni ja opintojani taaksepäin, minulle paras vaihtoehto olisi ollut klassinen linja ja sivuaineena kevyt musiikki. Myöhemmin Sibelius-Akatemiassa haalin kursseja jazzteoriasta sävellykseen ja sovitukseen. Lyhyessä ajassa oli kuitenkin hankala yrittää oppia kaikkea mitä halusin. Ison osan asioista olen oppinut vain tekemällä, ”learn as you go”-tyyppisesti. 

Musiikkioppilaitoksissa pitäisikin korostaa enemmän yksilöllisen polun löytämistä. Ilman että mitään rajataan pois, vaan takki auki ja kaikki vaihtoehdot esillä. 

Kuulisinkin mielelläni juuri sinun ajatuksesi ja kokemuksesi musiikin harrastajana ja ammattilaisena. Kerro millaista sinun aikasi musiikkiopistossa ja/tai ammattiopinnoissa oli! Jaetaan yhdessä hyvät ja ne traumaattiset kokemukset 😀

Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään Syvällistä