Ollaan ystäväni kanssa suunniteltu jo perinteeksi muodostunutta kesälomareissua. Itse lähtisin mieluiten jonnekin suhteellisen lähelle, ehkä Keski-Eurooppaan. Luultavasti päädytään lopulta halpaan äkkilähtöön, minnehän ne suurilta osin suuntautuu tänä kesänä? Ehkä Kreikkan saaristoon? Vinkkejä otetaan vastaan! 

Mietin matkoja selaillessa vuosien takaista levottomuutta.

Pakko mennä, pakko nähdä, pakko käydä mahdollisimman monessa paikassa. Elämä ei ole täyttä, ellei käy uudessa maassa joka vuosi. Matkakuume oli jatkuva ja tiesin tasan tarkkaan mihin laitan säästötilille kertyneet rahat viimeistään seuraavalla lomalla. Nykyään käytän matkailua ajatusten nollaamiseen. En osaa tehdä sitä kunnolla tai ainakaan niin nopeasti arkiympäristössä.

Sitten lähdin vuodeksi. Jätin kaiken. Ikävöin enemmän kuin ikinä ja selvitin vieraassa maassa ihan uusia ongelmia. Ongelmia jotka vei unet, rahahuolia ja ihmissuhdehuolia, pahimpia siihen mennessä. Pahimpia varmasti tähänkin mennessä.Jossain vaiheessa lakkasin laskemasta kertoja, jolloin halusin luovuttaa, koska olihan niin paljon hyvääkin. Mutta ei mitään sellaista hyvää kuin olin kuvitellut, uuden näkemiseen turtui ja kun näkee tarpeeksi ei enää näekään niin paljoa. Isoin hyvä on se että ymmärrän elämää ja itseäni paljon paremmin.

Oon aina halunnut lähteä pois, koska mun mielestä on ollut niin ihana palata. Huomata, että ne kaikkein tärkeimmät asiat ei muutu. Tajuta, että ihmisten rakkaus kulkee mukana tuhansia kilometrejä ja odottaa mua kun palaan, entistä lämpimämpänä. Koska osa siitä unohtuu, ihmisten kasvot ja olemus häipyy mielestä kuukausien aikana. Mikään ei täytä sydäntä lämmöllä niin kokonaan kuin kotiinpaluu.

Tajusin myös, että vastoinkäymiset, hankalimmatkin unohtuvat. Iso osa jopa naurattaa. Mutta ystävän ilkeät sanat jäävät ikuisesti mieleen, vaikka kaikki muu häipyy. Tajusin, että pitää ympäröidä itsensä oikeilla ihmisillä. Vieraiden ilkeilyille osaan nauraa, ystävän katkeran ilkä kommentti heikoimpaan kohtaani, vaikeimpaan aikaan ulkomailla asuessani vihlaisee vieläkin sydämestä.