Feministin uudenvuodenlupaus
Vuosi 2018 oli upea. Olen saanut osallistua feministisiin ja yhteiskunnallisiin keskusteluihin entistä laajemmin ja tehnyt sitä osin myös työkseni. Se on ollut tärkeää ja merkityksellistä. Mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Keskustelut ovat esimerkiksi kaapanneet yhä laajemman osan paitsi arjesta, myös vapaa-ajastani. Aiemmin kerroin, kuinka nettiaktivismi tuntuu toisinaan fyysisenä väsymyksenä. Ja loppusyksystä minä todellakin väsyin. Jatkuva puolustuskannalla oleminen tuntui uuvuttavalta, koska oma päämäärän ajamisen sijaan päädyin kerta kerran jälkeen tilanteisiin, joissa yhdenvertaisuus sinänsä kyseenalaistettiin. Vihasta ammentavat vastavoimat kaappasivat jaksamiseni, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun Helsingin kaduilla heilutettiin avoimesti natsilippuja, alkoi turhautuminen kääntyä väsymykseen.
Jokainen aktivisti tietää, että epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus on lannistavaa, väsyttävää ja suututtavaa. Se on ymmärrettävää, koska epäoikeudenmukaisuudesta on lupa suuttua. Negatiiviset tunteet ovat oikeutettuja, enkä pyri niitä itseltänikään kieltämään. Negatiivisuus ei kuitenkaan mielestäni saisi ensisijaisena ohjata sellaisen toiminnan suuntaa, jonka tavoitteena on tasa-arvo ja parempi maailma. Joten kun minusta joulukuussa alkoi tuntua, että negatiivisuus oli syöpynyt ajatteluuni liian syvälle, päätin laittaa läppärin ja Twitterin joululomaksi kiinni, lukea kirjoja ja levätä. Samaan aikaan pohdin, miten voisin tulevana vuonna muuttaa toimintaani. Jos hyvin käy, se tulee näyttämään jotakuinkin tältä:
Osallistun edelleen kamppailuun paremman maailman puolesta, mutta olen tarkempi, että en tee sitä oman hyvinvointini kustannuksella. Pyrin sisäistämään, että kaikkiin mittelöihin ei voi osallistua, kaikkia eriä ei voi voittaa ja että joskus asiat menevät vain vähän sinne päin eivätkä ihan maaliin saakka. Ja että se ei ole luovuttamista, vaan priorisointia. Osallistun vähemmän sellaisiin keskusteluihin, jotka rakentavat vastakkainasettelua ja käyn useammin keskustelua sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilaisia ajatuksia siitä, miten yhteiseen tavoitteeseen päästään. Liittoudun useammin niiden kanssa, jotka jakavat ideaalini ja kipuan yhdessä kohti yhteisesti määriteltyä tavoitetta. Kirkastan käsitystäni siitä, millainen on feministinen utopia ja pyrin toiminnallani sitä kohti. Muistutan itseäni aktiivisesti siitä, että maailma tarvitsee toivoa, ja että minä haluan olla osa tarinaa, joka toivoa luo.
Hyvää uutta vuotta 2019! Olkaa lempeitä itsellenne!
T: Minja