Siskoni terveiset Brysselistä: rakkautta, ei rasismia

Seison keskellä suomalaista kauppakeskusta ja itken. Olen aiemmin aamulla kuullut, että Belgiassa lentoasemalla ja metrossa on räjähtänyt pommeja ja ihmisiä on kuollut. Siskoni lähetti heti räjäytysten jälkeen viestin, että on elossa ja turvassa kotonaan Brysselissä. Siskon olisi pitänyt aiemmin aamulla matkustaa kouluun sillä metrolinjalla, jossa pommi räjähti. Onneksi hän ei herännyt herätyskelloon.

Bryssel on pysähtynyt, liikenne ja kaupat suljettu. Siskoni ystävät ovat jumissa kampuksella ja sisko kodissaan. Kuvat räjähdyksen jälkeisestä lentoasemasta leviävät sosiaalisessa mediassa.

Pian alkaa levitä muutakin. 

Jussi Halla-aho vetää Facebookissa yhtäläisyysviivan islamin ja terrorismin välille.

Wille Rydman jakaa julkaisun, jossa ruotii räjähdysten suhdetta eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja ”vaeltaviin massoihin”.

Lopulta James Hirvisaari kirjoittaa Twitterissä, että toivoo kaikkien suvakkihuorien räjähtävän kun Helsingissä posahtaa.

Luen Hirvisaaren tviitin kauppakeskuksessa. Juuri se saa minut kyyneliin. Miten joku voi vihata niin paljon?

Kun Anders Breivik tappoi Utøyan saarella ja Oslon keskustassa 77 ihmistä, ei häntä kutsuttu terroristiksi. Mediassa puhuttiin sairaasta miehestä, joka oli joutunut huonoille teille. Breivikin teosta ei vedetty johtopäätöstä, että tappamishalu on sisäsyntyistä valkoisessa, länsimaisessa kulttuurissa. Valkoiset, länsimaiset miehet saivat jatkaa elämäänsä ilman, että joutuivat kantamaan kehoissaan muistijälkeä siitä, että jossain saman värinen ja samassa kulttuuritaustassa kasvanut, samaa sukupuolta edustava ihminen oli tehnyt hirmuteon. Brysselin iskujen jälkeen on kuitenkin osoiteltu yhtä uskontoa ja ei-länsimaista kulttuuria syypäänä räjähdyksiin jo ennen, kuin iskujen tekijästä on edes ollut varmaa tietoa. Ennen kuin räjähdyspöly on laskeutunut, on terroritragediaa ehditty käyttää rasismin oikeuttamiseen.

Siskoni lähettää Brysselistä terveisiä: ”Bryssel on kansainvälinen, värikäs ja avoin kaupunki, sen takia tänne muutin. Kaikki täällä kansalaisuudestaan huolimatta surevat ja rasismi on se, mitä vähiten kaivataan.”

Rakkautta Brysseliin.