Joskus on syytä pitää tauko

Viime postauksessa avasin hieman kirjan kirjoittamiseen liittyviä fiiliksiä. Kuvailin, kuinka kirjoittaminen oli vuoroin ihanaa, ihan kamalaa, innostavaa ja intensiivistä. Kerroin myös, miten olin ”aivan lopussa”, kun kirja viimein meni painoon.

Tunteiden vuoristorata ei kuitenkaan tyssännyt painokoneisiin. Sen sijaan se johdatti minut ennalta tuntemattomiin kaarteisiin. Jokainen, joka on saattanut loppuun ison projektin tietää, että jossain vaiheessa pitää päästää irti. Ja että irtipäästäminen saattaa olla joskus jopa vaikeampaa kuin aloittaminen.

Kun lopetin kirjoittamisen, tajusin, kuinka suurta roolia se oli elämässäni näytellyt. Niin suurta, että väsymys sanojen takana oli ehtinyt kasvaa suuremmaksi kuin olin aavistanut. Kun viime viikolla totesin, että olen ”aivan lopussa”, tarkoitin sitä siis kirjaimellisesti.

Siksi aion toistaiseksi pidättäytyä tekstin tuottamisesta – ja ylipäänsä yhtään mistään tuottavasta. Se tarkoittaa, että myös blogi jää noin (vähintään) kahden viikon mittaiselle tauolle. Uusia ajatuksia ei synny, jos niitä ei ole tilaa ajatella. Siispä lorvailu kunniaan!

Blogitauon aikana ajatuksiini on mahdollista tutustua Ennen kaikkea feministi -kirjani muodossa. Kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä. Kuulen mielelläni lukukokemuksistani, eli tägäilkää vapaasti vaikkapa instassa! Myös yksityisviestejä luen kernaasti, joskin tällä hetkellä vastausviiveellä.

Palataan toukokuu  puolella! Minä lepään nyt!

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Kommentit (0)