Lätkäjätkien isot kassit ja isot massit

Yläasteella koulun pihalla oli valtava hiekkakenttä, joka jäädytettiin talvisin liikuntatuntien luistelua varten. Jäädytetystä kentästä osa rajattiin kaukalolla, jonka sisäpuolista jääpintaa huollettiin säännöllisesti. Tasaisen jään vuoksi kaukalossa oli huomattavasti mukavampi luistella kuin sen ulkopuolelle jääneellä astetta rosoisemmalla alustalla.

Olin ylästeen aloittaessani 13-vuotias ja lopettaessani 15-vuotias tyttö. Tytöt eivät pelanneet liikuntatunneilla jääkiekkoa, vaan tekivät piruetteja ja muodostelmaharjoituksia. Piruettitreenit pidettiin liki poikkeuksetta kaukalon ulkopuolella, jossa jään pinta oli kaukalojäähän verrattuna varsin kehno. Samaan aikaan pojat luistelivat tai pelasivat lätkää kaukalon sisäpuolella. Jako oli niin ilmiselvän sukupuolittunut, että jo 14-kesäisenä minä ja ystäväni ajattelimme sen olevan epäreilu. Ensinnäkin, miksi tytöt eivät voisi pelata lätkää? Ja toiseksi, miksi lätkää pelaavat pojat saivat niin paljon useammin käyttöönsä tyttöjä paremmat fasiliteetit?

Viime viikon uutisointien perusteella voi todeta, että edelleen, vuonna 2015, liikuntalajien arvostus kytkeytyy sukupuoleen. Arvostusta voi mitata helposti rahalla ja ajalla, joita molempia tarjotaan poikavaltaisille aloille tyttövaltaisia enemmän. 9.11. Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin kaupungin laittavan huomattavasti suurempia summia poikavaltaisten kuin tyttövaltaisten harrastusten tukemiseen. Liikuntaviraston osastopäällikkö Kirsti Laine kertoo, että tuet määräytyvät maksetun tilavuokran ja harrastajamäärien mukaan. “Me emme tee tässä liikuntapoliittista valintaa”, Laine toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa. Vastakysymys Laineelle: pitäisitkö liikuntapoliittisen valinnan tekemistä kuitenkin harkita? Yhdenvertaisuus ei mene eteenpäin, jos päättäjät välttelevät vastuuta. Tasa-arvon tekeminen on valintojen tekemistä. Toisin sanoen, jos haluamme, että jalkapalloa pelaavat tytöt voivat joskus saada pelaamisesta samaa liksaa kuin futarimiehet, on pohdittava, miten tyttöjä syrjiviä rakenteita voisi muuttaa. Rakenteet eivät kaadu, ellei niitä kaadeta.

Taloudellisen tuen lisäksi poikien harrastustoimintaa tuetaan Helsingissä myös muilla tavoin. 9.11. Helsingin Sanomat nimittäin uutisoi myös, että hallien jäävuoroissa suositaan jääkiekkoa. Taitoluistelijoiden treenit alkavat kahdelta, lätkätreenit kuudelta tai seitsemältä. Taitoluisteluklubin toiminnanjohtaja Kirsi Nurmi-Haikonen toteaa jutussa, että koululaisten on “täysin mahdotonta” ehtiä kahdelta alkaviin harjoituksiin. Miksi taitoluistelulle ei sitten voitaisi jakaa myös ilta-aikoja ja lätkäharkkoja pitää vastaavasti toisinaan jo päiväsaikaan? Jäänkäyttövastaava Jari Riihisellä Hifk:stä on tähän vastaus: “Lätkäjunnuilla on isot ja painavat kassit, ja niiden kanssa julkisilla kulkeminen olisi hankalaa. Luistelijoilla on kuitenkin vähän pienemmät kassit.” Niinpä. Nimittäin jos olet mies, jolla on kassit, sinulle todennäköisesti heruu rahaa ja aikaa lapsesta asti enemmän kuin muille sukupuolille.

Ensimmäinen askel tasa-arvo-ongelmien korjaamiseen on niiden toteaminen todeksi. Mutta mitä seuraavaksi? Heitän pallon teille, joilla on valtaa. Lopettakaa tekosyiden keksiminen ja vastuun välttely. Ottakaa ongelma tosissanne ja jakakaa tasapuolisesti sekä aikaa että rahaa. Pohditaan yhdessä seuraavaa siirtoa, kun kaukaloajat on tasattu sekä liikkatunneilla että jäähalleissa.