Lähipiiriini on muutaman viime vuoden aikana siunaantunut melkoinen liuta lapsia. Olen saanut seurata usean pikkutyypin kasvua hyvin läheltä ja kuullut runsaasti lasten kasvuun ja kasvatukseen liittyviä tarinoita. Ja koska lähipiirini tuntee minut piinkovana feministinä, ovat yhdenvertaisuutta peräänkuuluttavat tuttavavanhemmat usein myös kertoneet minulle lasten sukupuolittamiseen liittyvistä turhautumisistaan. Aika monet jutut ovat liittyneet neuvolaan.

Yksi ystäväni esimerkiksi kertoi, että 1-vuotisneuvolassa hänen poikalapsensa oli löytänyt neuvolan hoitopöydän alta laatikollisen leluja. Terveydenhoitaja huomasi lapsen innostuksen ja kasasi sen seurauksena lapsen eteen kaikki laatikosta löytyneet muoviset moottoriajoneuvot. Lapsi ei ollut valinnut leikkiä nimenomaan autoilla, vaan leluvalinnan teki lapsen puolesta neuvolan terkkari. Tästä huolimatta terveydenhoitaja oli todennut: “Se on varmaan jotenkin geneettistä, että pojat vaan tykkää enemmän noista autoista.” Geenit onkin siitä näppärät, että niillä voi selittää melkein mitä vain. Silloinkin, kun ne eivät oikeastaan liity selitettävään asiaan mitenkään.

Toinen ystäväni oli puolestaan neuvolassa tyttövauvan kanssa. Kyseinen lapsi oli kasvanut neuvolakäyntiin mennessä keskimääräistä vähemmän, jolloin terkkari oli todennut: “No mutta tytöthän onkin sellaisia pieniä ja siroja.” (Ei ollut tämä terkkari nähnyt minua vauvana. Mikäli isoäitiäni (tai valokuvia) on uskominen, en ollut varsinaisesti kumpaakaan.) Samainen ystäväni kertoi, että hänen kaverinsa poikavauvan kääntymisen oppimisen hitautta oltiin selitetty neuvolassa sillä, että “pojat nyt vaan on vähän hitaampia.” Ja toki tyttövauva oli saanut mukaansa vaaleanpunaisen hammasharjan, kun taas poikavauvalle annettu harja oli vaaleansininen. Sekin on varmaan geneettistä, ilmaisivathan jo metsästäjä-keräilijät kiintymyksensä hampaiden huoltoon hammasharjan värin perusteella. Not.

Minulla on ollut elämässäni ilo kohdata monta ihanaa ja tiedostavaa terveydenhoitajaa, eivätkä kaikki neuvolahenkilökuntaan kuuluvat tietenkään puhuttele lapsia stereotyyppisesti. Yllä olevien kaltaiset stoorit tuntuvat siitä huolimatta olevan vakkarikamaa, kun pienten lasten feministivanhemmat kertovat neuvolakäynneistään. Minulla ei ole lapsia, mutta yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentaminen lähtee nähdäkseni siitä, että lasten kasvua tuetaan syntymästä saakka siten, että lapsen on mahdollista kasvaa omaksi itsekseen eikä stereotyyppiseksi versioksi siitä sukupuolesta, johon hänet on syntymässä määritelty. Siksi neuvolakäytännöillä on väliä myös minulle, vaikka olenkin niin sanotusti #nomo (no mother). 

Samasta syystä olen myös hyvilläni siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö on kuluvana syksynä julkaissut neuvolaoppaan, joka kannustaa pois perinteisistä sukupuolirooleista. Opas painottaa lasten sukupuolten moninaisuutta, perheiden moninaisuutta ja kaavamaisten sukupuolioletusten kyseenalaistamista. Tämän äärimmäisen tervetulleen julkaisun voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Antoisia lukuhetkiä!

Seuraatko jo somessa? FACEBOOK & INSTAGRAM

Kommentointi sallittu vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.