Anna Vihervaarasta, jonka blogista kovasti pidän, julkaisi eilen tekstin itsensä hyväksymisestä. Anna Vihervaarasta on ihana blogi, mutta tämä teksti sai minut mietteliääksi. Yritän nyt selittää, mistä se johtuu.

Tällä hetkellä on menossa #nomakeup -trendi, joka on varsin tervetullut tuulahdus, jos tarkoituksena on kyseenalaistaa median kauneusnormeja. Kieltämättä esimerkiksi Alicia Keysin meikitön esiintyminen MTV Music Awardseissa oli raikas veto. Mutta se oli raikas siksi, että Keys teki mitä halusi, ja lisäsi perään Twitter-kuvan tekstillä: “Y’all, me choosing to be makeup free doesn’t mean I’m anti-makeup.” Juuri näin sen pitäisi olla: kukin meikatkoon tai olkoon meikkaamatta omalla tyylillään.

Ja siksi minua häiritsee seuraava johtopäätös: “Tarvitseeko sitä edes lisätä? Nainen ei todellakaan ole parhaimmillaan eikä kauneimmillaan ripsien- ja hiustenpidennyksillä, huulitäytteillä ja contouring-meikillä paranneltuna.” Voi olla, että contouringin ja strobingin ristipaineessa on ihan tarpeellistakin esitellä meikittömyys tai kevyt ehostus valideina vaihtoehtoina. Itse kuitenkin uskon, että todella vapauttavaa olisi se, että annettaisiin jokaisen naisen päättää ehostuksestaan itse. Vaikka se lipsahtaisikin barbileikkien puolelle (mikä voi muuten olla myös ihan sikahauskaa!).

“Epävarmuus näkyy (ja ne lisäkkeet vasta näkyvätkin). Ja se on hyvin epäseksikästä.” Ajatus siitä, että lisäkkeillä paikkailtaisiin repaleista itsetuntoa on mielestäni hieman kapoinen. Esimerkiksi meikkivloggaajat Shaaanxo ja NikkieTutorials aloittavat tutorialinsa usein meikittöminä ja näin ollen esiintyvät #nomakeup jopa miljoonayleisölle. Tutorialien lopussa meikkiä on toki niin paljon, että olen pudonnut jo puolessa välissä laskuista, mutta huonon itsetunnon kanssa meikin paljous tuskin korreloi. Sen sijaan se saattaa kertoa paljonkin huippuunsa hiotusta ammattitidosta ja löydetystä tyylistä, johon seitinohut päivämeikki ei vain kerta kaikkiaan istu.

Opetan teini-ikäisiä ja myös minä olen huolissani nuoriin tyttöihin kohdistuvista ulkonäköpaineista. En kuitenkaan usko ulkonäköpaineiden helpottavan sillä, että aikuiset asettavat olemiselle ja meikkaamiselle tarkkaan määritellyt rajat, joiden puitteissa itsensä toteuttaminen on sitten sallittua. Sillä kyllä vain: meikkaaminen voi olla tärkeä osa identiteetin rakentamista ja itsensä toteuttamista – vaikka se toteutettaisiinkin kreiseillä varjostuksilla. Itse pyrin sanomaan teinareille (ja let’s face it – myös itselleni), että mediaan on opittava suhtautumaan kriittisesti, mutta kanssasisariin on suhtauduttava lempeästi.

Anna sanoo: “Kaikkihan me sen oikeasti tiedämme: nainen on parhaimmillaan ja kauneimmillaan silloin, kun hän viihtyy omissa nahoissaan ja uskoo itseensä.” Tästä olemme samaa mieltä. Yksi vain viihtyy contouringissa, toinen kevyemmässä meikissä ja kolmas kokonaan ilman.

Annalle kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä! <3

Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Lilyn rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida nimimerkillä.

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.