Bluestocking

3.8.2016 minja koskela

Ravintolassa vuonna 2016: naisille salaattia, miehille lasku

Lomalla tuli syötyä ulkona enemmän kuin normaalisti. Matkustimme New Yorkissa, Berliinissä ja Varsovassa, ja ruokaihmisinä hullaannuimme tietenkin jokaisen paikan lukuisista ravintoloista ja katukeittiöistä. Aktiivinen ravintolassa ramppaaminen vahvisti käsitystä, joka minulla on ollut orastavana jo Suomessa: ravintolakäytännöt eivät nekään ole sukupuolittamisesta vapaita. Alla esimerkkejä, joissa ravintoloiden tulisi skarpata, jotta asiakkaiden kohtelu olisi yhdenvertaisempaa. Ja jotta asiaan tulisi muutos, on esimerkkien ohessa esitelty myös ratkaisu.

1. JUOMAT. Poikaystäväni ei juo olutta, itse toisinaan juon. Jos tilaamme oluen ja kuivan valkoviinin ja juomat tuo pöytään eri tarjoilija kuin tilauksen vastaanottaja, oletetaan valkoviinin usein tulevan minulle (=nainen) ja oluen pioikaystävälleni (=mies). Juomien sukupuolittuneisuudesta juontuvaan hämmennykseen viittasi tviitissään myös #arkipäivänseksismi -aihetunnisteen alullepanija Elina Tuomi, joka kirjoitti Twitteriin lomahavaintonsa: “Kun tilaan oluen ja mies colan, 90% ajasta olut tuodaan miehelle. Globaali ongelma. #firtsworldproblems #genderissues”.

—> RATKAISU: Jos tarjoilet juomia, kysy, mikä tulee kellekin.

2. RUOKA. Vuosia sitten seurustelin kasvissyöjämiehen kanssa. Itse söin tuolloin lihaa. Ravintolassa tilasimme exän kanssa liha-annoksen ja kasvisannoksen. Arvatkaa, kumman tarjoilija oletti olevan minun annokseni ja kumman exäni annos? Kyllä, kasvisannosta tarjottiin minulle (=nainen). Ruoan sukupuoleen on viitannut myös television elintarvikemainontaa tutkinut Milla Annala, jonka mukaan naisten nälkä lähtee mainoksissa margariinilla ja porkkanoilla, mutta tosimies syö kerralla viittä eri lihaa. En halua rohkaista ketään syömään lihaa (etenkään viittä eri lihaa), mutta väitän, että stereotypioiden kaataminen on jokaisen sukupuolen etu.

—> RATKAISU: Jos tarjoilet ruokia, kysy, mikä tulee kellekin.

Lounas Varsovassa. Vältimme hämmennyksen, kun tilasimme molemmat vegaaniannokset ja lasit kuivaa valkoviiniä.

3. VIINI. Eräänä kesäiltana istuimme kuuden hengen porukalla Aurajoen rantaravintolassa ja tilasimme pullon viiniä. Naispuoleinen ystäväni, joka on ravintolakokki ja kyseisessä seurueessa viinituntemuksessaan meitä muita valovuosia edellä, valitsi listasta hyvän punaviinin. Tarjoilija otti tilauksen vastaan ja toi hetken päästä viinin maistettavaksi – ja maistatti sitä seurueen ainoalla miehellä! Näin tapahtui myös tänä kesänä New Yorkissa: minä valitsin viinin, mutta se annettiin maistettavaksi poikaystävälleni.

—> RATKAISU: Maistata viini viinin tilaajalla. Tai kysy ainakin, kumpi/kuka toimii maistajana, kuten useissa paikoissa onneksi tehdäänkin.

4. LASKU. Tämä on klassikko! Jos olen poikaystäväni kanssa kahdestaan syömässä ja minä tilaan laskun, tuodaan lasku joko minulle tai poikaystävälleni. Jos poikaystäväni tilaa laskun, ei laskua tuoda koskaan minulle. Sekä Suomessa että ulkomailla tunnutaan olettavan, että maksaja on mies.

—> RATKAISU: Kysy, kumpi maksaa. Voit myös kysyä, maksatteko puoliksi. Jos puolittaminen ei onnistu, voit myös asettaa laskun keskelle pöytää, kuten joissain paikoissa toimitaankin.

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Voit myös vinkata ravintolan, jossa nämä asiat on jo otettu huomioon – sillä paikalla on taatusti kohta vähintään yksi asiakas (=meitsi!) lisää!

Bluestocking Facebookissa

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen Ajattelin tänään

28.7.2016 minja koskela

Naiset haluavat hyvät tulot, eivät hyvätuloista miestä

“Suomessa naiset saattavat etsiä tietyn tulotason miestä – ilman että tulevat ajatelleeksi koko asiaa”, kirjoittaa kolumnisti Kyösti Niemelä Helsingin Sanomissa. Hohhoijakkaa, ajattelen siemaillessani kahvia viimeisenä loma-aamunani Berliinissä, jonne matkustin poikaystäväni kanssa omilla rahoillani. Jälleen yksi mies on päättänyt kertoa, miten minä naisena haluan elää ja ajatella. No, kuunnellaan nyt sitten.

Niemelä kertoo kirjoittaneensa taannoin naistenlehteen jutun deittihistoriastaan. ”Kerroin siinä, kuinka kumppaninetsintä oli muuttunut opiskeluvuosien jälkeen. Naisia oli alkanut kiinnostaa, kuinka paljon mies tienaa. Pienituloisille miehille, kuten minulle, tämä oli iso muutos.” Niemelän mukaan teksti oli saanut paljon palautteita, joissa oltiin kerrottu, että naisia ei itse asiassa kiinnosta miesten palkkataso ihan niin paljoa kuin toimittaja oli omasta henkilöhistoriastaan päätellyt. “Siihen en kyllä usko”, toteaa Niemelä. Ja ta-daa, siinäpä se onkin kolumnin keskeisin ongelma: naisten palautteiden sijaan Niemelä on päättänyt keskittyä omiin kokemuksiinsa deittailusta pienituloisena miehenä. Haiskahtaa markkina-arvohöpsönlööltä ja viiden pennin mies-vailla-tasa-arvoa -teoretisoinnilta. Luen silti tekstin loppuun, onhan kahviakin vielä jäljellä.

“Toivoisin, että kulttuurissamme voitaisiin sanoa se ääneen: monien naisten unelmiin liittyy mies, jolla on rahaa”, jatkaa Niemelä ja olen kulauttaa kahvinloput väärään kurkkuun. Vaikka mietin pääni puhki, en saa mieleeni yhtään kolmikymppistä naista, joka unelmoisi rikkaisiin naimisiin pääsystä. Itse asiassa en tunne yhtään naista, joka unelmoisi naimisiin pääsystä ylipäänsä, vaikka se kolumnistin jokseenkin 50-lukuvaikutteisessa maailmassa kuulostaneekin eriskummaiselta. Sen sijaan tunnen useitakin naisia, jotka tienaavat itse omat rahansa. Ja joita ottaa päähän, että samasta työstä maksetaan miehille ja naisille eri palkkaa. Tuntemani naiset haluavat elää tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa vastuu yhteisistä menoista, lastenhoidosta ja kotitöistä jaetaan puoliksi. Tästä viitekehyksestä on kyllästyttävää lukea miestoimittajan oivallus, jonka mukaan naiset ajattelevat näin: “Olisipa kiva ostaa joskus jonkun ihanan miehen kanssa asunto Etelä-Helsingistä, tehdä kolme lasta ja keskittyä niiden kasvattamiseen.” [Tähän kohtaan sukupuolten palkkakuiluakin syvempi huokaus.]

On totta, että pitkässä parisuhteessa osapuolten tulotasot eivät välttämättä mene koko aikaa tasan. Silloin tällöin toinen saattaa käydä toista useammin kaupassa tai maksaa sähkölaskun kokonaan yksin. Laskujen maksaminen ei kuitenkaan ole sukupuolesta kiinni. Omat rahani itse tienaavana naisena olen kovin hämmentynyt siitä, että joku vielä kuvittelee naisten haluavan “ostella spontaanisti jalokiviä” (jep, näinkin kolumnissa sanottiin) miehen rahoilla. Itse saan parhaat kiksit asioista, joita olen tehnyt tai hankkinut omilla tuloillani. Muun muassa siksi tuntuu täysin absurdilta, että vuonna 2016 on tarpeen kertoa maan suurimman uutismedian toimittajalle, että ei, elätettäväksi joutuminen ei ole naisten toive tai tavoite.

Nyt minä menen maksamaan kahvini. Ihan omilla rahoillani.

Suhteet Oma elämä Raha Ajattelin tänään