Täytin taannoin työhakemusta, jonka ensimmäisellä sivulla kysyttiin perustietoja. Minun tuli muun muassa rastittaa sukupuoleni: mies [  ] nainen  [  ]. Kohtaa ei voinut jättää täyttämättä, eikä kolmatta eli itsemäärittelyn vaihtoehtoa ollut.

Passissani lukee, että olen nainen. Tätä ei tietenkään olla kysytty itseltäni, vaan sukupuoleni on määritelty syntymässäni genitaalieni perusteella. Protokolla on simppeli: vagina, female [X], end of discussion. Tosimaailmassahan sukupuoli ei suinkaan ole rasti-ruutuun-ja-sillä-selvä -seikka, vaan ihmisen koettu sukupuoli voi hyvinkin poiketa siitä, miten hänet on syntymässä sukuelinten perusteella määritelty. Suomessa transihmiset joutuvat käymään läpi pitkän psykologisen, lääketieteellisen ja juridisen prosessin, ennen kuin heillä on mahdollisuus saada passiinsa rasti siihen ruutuun, jonka itse kokevat omaksi sukupuolekseen. Lisäksi sukupuolen korjaaminen edellyttää pakkosterilisaatiota. Vaatimukset ovat loukkaavia ja nöyryyttäviä. Prosessi on hidas eikä perustu ihmisen itsemäärittelyyn, vaan lääkärin lausuntoon.

Toisinkin voisi olla. Esimerkiksi Australiassa on voinut vuodesta 2011 valita passiin miehen [  ] ja naisen [  ] lisäksi vaihtoehdon tuntematon [  ]. Sukupuolimerkinnän korjaamiseen ei Australiassa vaadita sukupuolenkorjausleikkausta, vaan ainoastaan lääkärintodistus siitä, minkä sukupuolen henkilö kokee omakseen. Maltalla juridisen sukupuolen voi korjata omalla ilmoituksella. Itsemääräämisoikeuteen perustuva lakimuutos on hyväksytty lisäksi Irlannissa ja Tanskassa. Suomi laahaa nolosti perässä.

Vaikka en ole trans- enkä muunsukupuolinen, koen minäkin lokeroinnin ahdistavana. Ymmärrän, että olen cis-sukupuolisena etuoikeutettu, koska passini sukupuolimerkintä ei aiheuta minulle käytännön haittaa esimerkiksi lentokentällä, ainoastaan mielipahaa ja tykyttävän otsasuonen. Mitä se muille kuuluu, huomaan silti ajattelevani aina, kun joudun ruksimaan binaarisesta järjestelmästä toisen vaihtoehdon. Aina kun mahdollista, jätän ruksin piirtämättä. Ikävä kyllä sitä vaihtoehtoa ei tarjota kovinkaan usein.

Nyt joku hieman tuohtuneena saattaa jupista, että onpas bloggarilla pienet murheet, kun passiaan täällä julkisesti märehtii. Mutta kyllä en ajattele, että sukupuoli tai sen määrittely olisi nykymaailmassa(kaan) pieni saati mitätön seikka. Sukupuoli oletetaan heppoisin perustein sukuelinten perusteella ja lähes yhtä heppoisin perustein oletetusta sukupuolesta vedetään myös johtopäätöksiä siitä, millainen ihminen on tai miten hän käyttäytyy. Useat ihmiset tekevät sukupuolemme perusteella meistä oletuksia ja katsovat meitä näiden oletusten läpi. Ja se on kuulkaa ahdistava ajatus.

Kun merkkaan lomakkeeseen nainen [X], en voi olla ajattelematta, että samalla kirjaan ylös sukupuolen mukaisesti oletetut toimintamallit, kiinnostuksen kohteet ja olemisen tavan. Siksi minusta tuntuu, että kun piirrän työhakemukseen X-merkin kohtaan “nainen”, kirjaan samalla hoivavietin, pienempään palkkaan tyytymisen ja potentiaalisen äitiysloman. Mikään niistä ei kuitenkaan ole osa minua nyt, eikä välttämättä tulevaisuudessakaan (keskimmäinen ei toivottavasti koskaan). En kerta kaikkiaan halua määritellä itseäni naiseksi, jonka muotti on valettu ulkoapäin. Ja jos ajatus on minusta, cis-naisesta, ikävä, niin voin vain kuvitella, millainen olo määrittelystä tulee trans- ja muunsukupuolisille ihmisille.

Itseämäärittely ei ole turhanpäiväinen kysymys (tsekkaa vaikkapa se translaki). Eli miten olisi:

Sukupuoli: __________________________________________________________

___________________________________________________________________