Olen opettanut musiikkia yläkoulussa ja lukiossa. Vakkarirepertuaariini kuuluu Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä. Se on pedagogisesti monellakin tapaa näppärä biisi. Ensinnäkin on helppoa lähteä soittamaan lähes soittotaidottomien kanssa kappaletta, jossa sointukiertoon kuuluu vaivaiset neljä sointua, jotka toistuvat samassa järjestyksessä koko kolme ja puoli minuuttia, jonka biisi kestää. Muutaman oppitunnin jälkeen päästään bändihommiin millä tahansa luokka-asteella, ja lähes kaikki pystyvät soittamaan lähes kaikkea. Mahtavaa!

Mutta on kappaleen valinnassa toinenkin pointti. Olen nimittäin etsimällä etsinyt rakkauslauluja, jotka käsittelisivät muutakin kuin heterorakkautta. Opettajana koen tärkeäksi tuoda sukupuolen moninaisuuden lisäksi esiin myös seksuaalisuuden moninaisuutta. Olisi naiivia ajatella kaikkien oppilaiden olevan cis-sukupuolisia heteroita. Koulun pitäisi pystyä tarjoamaan samastumiskohteita jokaiselle nuorelle. Niinpä olen kuluttanut Jenni Vartiaista puhki jokaisessa työpaikassani ja viritelly kappaleen yhteydessä keskustelua seksuaalisesta tasavertaisuudesta.

Lapset ja nuoret vaikuttavan olevan tottuneita maailmaan, jossa lauletaan lähinnä miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Kun kysyin seiskaluokkalaisilta, miksi he luulevat, että kappaleen pariskunta on kokenut vaikeaksi esiintyä “käsi kädessä ihmisten edessä”, laskeutui normaalioloissa suht äänekkääseen luokkaan syvä hiljaisuus. Vakaan harkinnan jälkeen yksi oppilaista viittasi varovasti ja ehdotti, että ehkäpä pariskunnan toinen osapuoli on niin ruma, että julkinen esiintyminen on aiemmin tuntunut vaivaannuttavalta. Kommentti on hupaisa, mutta siihen on syytä suhtautua vakavasti. Ovatko esimerkit muusta kuin heterorakkaudesta todella niin harvassa, että niitä ei tunnisteta, vaikka ne olisivat suoraan silmien edessä?

Ikävä kyllä juuri niin taitaa olla. Eilen nimittäin luin uutisen, jonka mukaan Robinin uusi kappale jouduttiin äänittämään kahdesti, koska ensimmäisen version kertosäe oli tulkittavissa kahden miehen väliseksi rakkaustarinaksi. Ymmärrän seksuaali-identiteetin olevan henkilökohtainen asia ja ymmärrän myös, mikäli ihminen haluaa toteuttaa taiteilijuuttaan siten, että se sopii hänen koettuun seksuaalisuuteensa. Uutisen perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että potentiaaliset homoviittaukset muokattiin, koska homous olisi ollut jollain tapaa outoa tai epäsopivaa. Toinen kappaleen laulajista oli esimerkiksi “huvittunut” ajatuksesta laulun vahinkoviittauksesta miesrakkauteen. Lisäksi uutisessa kerrotaan, että sanoja muutettiin jälkeenpäin “sopiviksi”.

Vuosia sitten omilla laulutunneillani opettaja pyysi minua muuttamaan alunperin miehen esittämästä kappaleesta she-pronominit he-pronomineiksi, jotta laulusta tulisi “looginen”. Miettikääpä, miten mahtavaa olisi, jos seuraava sukupolvi pitäisi myös muuta kuin heterorakkautta loogisena ja laulaisi riemurinnoin pronomineista välittämättä?

Ajattelen, että lauluilla on voimaa. Vinkkaa siis kommenttiboksiin rakkauslauluja, joissa lauletaan muusta kuin heterolovesta! Tulee taatusti käyttöön.