Katupartiot eivät lisää turvallisuuttani

“Olemme maanlaajuinen katupartiokerho kansalaisten turvaksi. Meidän mielestä ja kokemuksesta islamin uskoiset maahantunkeutujat aiheuttavat turvattomuutta ja lisää rikollisuutta. Mikäli olet Isänmaallinen ja maahanmuuttokriittinen henkilö ja olet huolissasi lastesi tulevaisuudesta liity meihin. Emme halua sellaisia jäseniä jotka ovat vain rasitteeksi kerhollemme. Jos pystyt huolehtia itsestäsi ja tarvittaessa myös muista ja omaat jonkinlaisen peruskunnon pärjäät partioissamme. Harjoittelemme itsepuolustusta ja kohennamme kuntoa tarvittaessa.”

 

Tämän kehnolla suomen kielellä kirjoitetun ja ahdistavaa informaatiota sisältävän tekstin voi lukea “katupartiokerho” Soldiers of Odin:in nettisivuilta. Soldiers of Odin on “valkoisen Suomen puolesta” taisteleva, valkoisille suomalaissyntyisille miehille suunnattu järjestö, joka on aloittanut katupartioinnin ympäri Suomea. Esimerkiksi Joensuussa ryhmä on ilmoittanut turvaavansa katupartioinnilla kantasuomalaisten liikkumista kaupungissa. Järjestö on avoimesti maahanmuuttovastainen (lue: rasistinen) ja alkujaan lähtöisin Kemistä.

 

Katupartiointi on levinnyt jo yhdeksälletoista paikkakunnalle. Osassa kaupungeista partioi Soldiers of Odin, osan taustalla on avoimesti kansallissosialismia kannattava Suomen Vastarintaliike, ja osassa partioivat itsenäiset ryhmät. Tavoite joka ryhmällä on kuitenkin sama: turvata valkoista Suomea ulkomaalaisilta ja osoittaa partioinnilla konkreettisesti maahanmuuton ja pakolaisten vastustaminen.

 

MTV uutisoi, että Joensuussa partioivan Soldiers of Odin -ryhmän pomoilla on taustallaan useita rikostuomioita. Joensuun ryhmittymän päällystöön kuuluu kolme miestä, joista kaikilla on taustallaan tuomioita pahoinpitelyistä. Kaksi näistä miehistä on tuomittu pahoinpitelyiden lisäksi varkauksista. MTV:n uutinen kertoo myös, että yhdellä Soldiers of Odin -ryhmän johtajista on taustallaan tuomio ulkomaalaisen pahoinpitelystä vuodelta 2005.

 

Helsingin Sanomat uutisoi lisäksi, että katupartioiden johdossa on useita väkivaltarirkoksista tuomittuja miehiä. Helsingin Sanomat oli selvittänyt kolmen eri kaupungin katupartioiden johtajien rikostuomiot. Lopputulos: jokaisen paikkakunnan katupartion johdossa oli tuomioita muun muassa varkauksista, näpistyksistä, petoksesta, pahoinpitelyistä, kunnianloukkauksesta, törkeästä pahoinpitelystä ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

 

Erään katupartion johtaja oli muun muassa uhannut ”pilkkoa kirveellä” paikkakuntansa sosiaalijohtajan ja tämän perheen, jos sosiaalitoimisto ei maksa hänen laskuaan. Tämän jälkeen hän oli ottanut puukon, mennyt sosiaalitoimistoon ja pahoinpidellyt puukko kädessään kahta sosiaalityöntekijää. Hänet tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen”, kertoo Helsingin Sanomien uutinen.

 

Toisen katupartion johtaja oli uutisen mukaan tuomittu 12-vuotiaan romanipojan uhkailusta sekä aasialaistaustaisen henkilön pahoinpitelystä. Teon motiivi oli luokiteltu rasistiseksi. Hauki on kuin onkin kala, vai kuka muka on yllättynyt siitä, että rasistista ilmapiiriä lietsovan, “valkoisen Suomen puolesta” partioivan ryhmän jäsen on syyllistynyt rasistiseen rikokseen?

 

Summa summarum: nyky-Suomen kaduilla partioivat avoimen rasistiset, ulkomaalaisvastaiset valkoiset miehet ryhmissä, joiden jäsenillä on taustallaan rasistisia rikoksia, pahoinpitelyitä ja varkauksia. Jään miettimään, miten tämänkaltaisen toiminnan olisi tarkoitus lisätä turvallisuudentunnettani, vaikka valkoinen suomalainen olenkin? Rasistinen liikehdintä on pitkin vuotta pyrkinyt oikeuttamaan toimintaansa valkoisten naisten suojelulla. Tämä lisää jakoa “meihin” valkoisiin suomalaisiin ja “niihin” ei-valkoisiin ei-suomalaisiin. Lisäksi vain miehille suunnatun partiointitoiminnan tarkoitus on pönkittää maskuliinista hegemoniaa. Nainen on näissä piireissä heikko suojelunkohde, mutta suojelemisessa on itse asiassa kyse ainoastaan valkoisen miehen kunniasta. Naisten oikeuksien edistämisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

 

Minä koen oloni turvalliseksi Suomessa, joka on avoin ja suvaitsevainen. Siksi kansallissosialistiseen perinteeseen nojaavat katupartiot kaventavat myös minun liikkumatilaani. Katupartiot supistavat Suomen henkistä ilmapiiriä, mutta turvallisuutta ne eivät lisää.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Uutiset ja yhteiskunta

Imettävä äiti ei riisuudu mieskatseelle, sekö imettämisessä risoo?

I know I am going to raise hell with this post but would it be too much to ask for mothers breastfeeding in public to cover the activity with a scarf?” Näin kirjoitti Teri Niitti Instagram -tilillään ja postasi samalla salaa otetun kuvan naisesta, joka imetti lastaan New Yorkin lentokoneessa. En edes viitsi aloittaa siitä, miten epäsopivaa on julkaista salakuvia julkisella sometilillä. Enkä siitä, miten epämukavaa vauvan voi olla aterioida piilossa liinan alla.

 

Sen sijaan ajattelin sanoa pari sanaa imetyksen poliittisuudesta.

 

Imettipä nainen sitten julkisesti tai yksityisesti muiden katseilta piilossa, on imettävän naisen täytynyt tehdä valinta siitä, missä ja miten hän imettää. Jo se kertoo imetykseen liittyvistä tunteista ja ennakkoluuloista. Minä en ole koskaan imettänyt enkä tiedä, tulenko koskaan imettämäänkään, mutta olen ymmärtänyt, että lasta on ruokittava noin kolmen tunnin välein. Mikäli imettävä äiti ei halua herättää teriniittien ärtynyttä (joskin epäoikeutettua) huomiota, olisi hänen siis pysyttävä kotona tai kodin välittömässä läheisyydessä (tai imettää saniteettitiloissa, minkä toteuttaminen New Yorkin lennolla kolmen tunnin välein olisi vähintäänkin haasteellista). Imetys on poliittista, koska siihen liittyvä keskustelu käsittelee naiskehon liikkumatilaa. Vaade siitä, että naisen tulisi peittää itsensä tai pysyä poissa julkisista tiloista on kontrolloiva ja ahdistava.

 

Vaade itsensä peittämisestä tai kotona pysymisestä on lisäksi kaksinaismoralistinen. Matkalla Perille -blogin Emma kirjoittaa: “Me naiset emme nimittäin ole täällä maan päällä jotta kehojamme voidaan hyväksikäyttää mainonnan, markkinoinnin, kaksinaismoralismin ja kapitalismin edistämiseen, toisin kuin monet tuntuvat jatkuvasti kuvittelevan.” Kulttuurissa, jossa bussia odottaessa, raitiovaunussa matkustaessa, kauppakeskuksessa kiertäessä tai sanomalehteä lukiessa joutuu vääjäämättä näkemään yhdenlaisia ja usein suhteellisen vähäpukeisia naiskehoja, on jokseenkin ristiriitaista vaatia imettävää äitiä sensuroimaan kehoaan.

 

Feministi ja elokuvateoreetikko Laura Mulvey lanseerasi vuonna 1975 esseessään Visual Pleasure and Narrative Cinema käsitteen male gaze. Male gaze (vapaasti käännettynä mieskatse) tarkoittaa sitä tapaa, jolla visuaalinen kulttuuri usein esittää kuvattavan maailman ja naisen (hetero)miesten näkökulmasta. Käsite on käyttökelpoinen edelleen tänä päivänä, katso vaikka Cate Blanchettia.

 

 

Myös mainoskuvasto on usein suunnattu mieskatseelle, etenkin suuri osa siitä mainoskuvastosta, jossa normatiivisen kauneusihanteen mukainen naiskeho on riisuttu mahdollisimman vähäpukeiseksi (vai miten muuten selittäisit tämän MIESTEN vaatemainoksen?).

 

Väkisinkin tulee mieleen, että imetys ei ole asia, jonka voisi (ainakaan kovin helposti) muokata sille, mitä Laura Mulvey kutsui male gazeksi jo 70-luvulla. Imetys on naisen ja vauvan välinen interaktio, jonka tarkoitus on jossain aivan muussa kuin tuottaa kaupallista kuvastoa mieskatseelle. Ihan pakko kysyä teriniiteiltä hieman provosoivastikin: ärsyttääkö imetys, koska siinä naisen rintoja ei olla suunnattu teidän silmillenne?

 

Lopuksi: imetystä vastaan ei ole olemassa mitään muita argumentteja kuin että se “häiritsee” tai “ärsyttää”. Jos ärsyyntyneet eivät ole kykeneväisiä analysoimaan ärsyyntymisen syitä, kannattaa koko ärsyyntyminen pitää omana tietona. Se ei nimittäin ole kenenkään muun ongelma.

 

 

 

Puheenaiheet Sisustus Lapset Uutiset ja yhteiskunta