10 romukoppaan joutavaa sanontaa

“Ole mies.” Ikään kuin miehenä olemiseen olisi olemassa vain yksi tapa.

 

“Sit like a lady.” Tämän kehotuksen kuullessani minuun iskee välitön tarve istua hajareisin.

 

“Miehet eivät itke.” Erityisen kammottavaksi sanonnan tekee se, että se sanotaan usein pienille pojille. Lisäksi veikkaan, että monilla miehillä menisi paremmin, jos miehet itkisivät enemmän.

 

“Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.” Ystäväni muokkasi sanontaa näin: “Tie naisen sydämeen käy etymologisen sanakirjan kautta”. Prefereeraan jälkimmäistä versioa.

 

“Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta.” Miten olisi: “Kaikki sukupuolet ovat Maasta. Deal with it.”

 

“Kaiken takana on nainen.” Kiitos, mutta olen mieluummin etulinjassa.

 

“Pojat on poikia.” Mikäli Judith Butleria on uskominen, niin pojat ovat oppineet performoimaan miestapaisuutta heteromatriisissa. Ei ehkä ihan yhtä raflaavaa, mutta ainakin vältytään yksinkertaistuksilta.

 

“Nainen on naiselle susi.” Vaihda ensimmäiseksi sanaksi “patriarkaatti” niin aletaan olle oikeilla jäljillä.

 

Heittää kuin tyttö.” Eli ihan helvetin hienosti?

 

“Pitää olla munaa.” Kyllä ei ole pokka tai rohkeus genitaaleista kiinni.

 
Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan

Kuka määrittää, mitä on ”luonnollinen” kauneus?

Hesarissa oli tänään kiinnostava juttu kauneusnormeista. Jutussa haastateltiin meikkivloggaaja Henry Harjusolaa, jonka tavaramerkkinä on verrattain vahva ehostus. Vaikka teksti oli ajatuksia herättävä, jäi yksi asia kuitenkin häiritsemään: puhe ”luonnollisesta” ja ”epäluonnollisesta” kauneudesta. Yritän tässä tekstissä avata, miksi nämä määritelmät vaivasivat minua lukiijana.

Ensinnäkin, jos ehostuksen yhteydessä puhutaan ”luonnollisuudesta” ja ”epäluonnollisuudesta” tarkoitetaan itse asiassa sitä, kuka pysyy ulkopuolelta määritellyn ehostusihanteen rajoissa.  Toisin sanoen ”luonnollisen meikkaamisen” konsepti kaventaa ulkonäköideaaleja viestimällä, että jokaisen (naisen) tulee meikata jonkin verran, muttei liikaa. Tämä pätee myös kauneusleikkausten kaksoisstandardiin. Jokainen tietää Hollywood-tähtien leikkauksista. Kohu nousee kuitenkin vasta, kun leikkaus on silminhavaittava.

Toiseksi, olen itsekin toisinaan saanut palautetta siitä, että meikkaan ”luonnollisesti” ja/tai ”kohtuullisesti”. No, näin luonnollista ja kohtuullista arkipäiväehostukseni on:

Hiukset: Fööni, suolasuihke, suoristusrauta, hiuslakka. Kulmat: Pinsetit, kulmaharja, kulmakynä, värillinen kulmageeli. Kasvot: Seerumi, kosteusvoide, silmänympärysvoide, meikkivoide, puuteri, korostuspuuteri. Silmät: Ripsentaivutin, ripsiväri, luomien pohjustusaine, luomiväri, väritön kajal-kynä. Huulet: Huulipuna.

Käytän arkisin defaultina myös hajuvettä. Lisäksi käyn kampaajalla kerran parissa kuussa; sheivaan kainalot ympäri vuoden ja kesällä myös sääret; käytän kampaajakäyntien välillä suoraväriä sisältävää color maskia; kuorin ja rasvaan ihoa; käytän kasvonaamioita ja kuorin kasvojani; rasvaan kynsinauhojani ja viilaan kynnet kahdesti viikossa. Muun muassa.

 

Tämä kaikki on minusta mukavaa hemmottelua, mutta kyllä ei ole kaksikymmenvaiheisen arkimeikin tekeminen ”luonnollista”, vaikka lopputulos olisikin tuskin havaittava. Pointtini on, että mielestäni on ok puhua siitä, miten kauneusfiltterit tai -leikkaukset mahdollisesti muokkaavat ulkonäköihanteita. Mutta samalla olisi hyvä muistaa, että luonnollisuuspuhe pönkittää samoja ihanteita. Meikkaaminen ja ehostaminen on kivaa. Mutta ”luonnollista”? I don’t think so.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

kauneus meikki oma-elama ajattelin-tanaan