Silloin tällöin törmää argumentteihin, jotka toimivat lähinnä keskustelua tyrehdyttävästi. Olen koonnut tähän viisi yleisintä kuulemaani lainia, joita yhdistää se, että vedetään mutkat suoriksi, ja joiden jälkeen keskustelun jatkaminen on haastavaa. Eli – täältä pesee – top 5 keskusteluntappajaa:

 
“Maassa maan tavalla.” Tämän helmen kuulee useimmiten niin sanottujen maahanmuuttokriitikkojen suusta silloin, kun halutaan alleviivata, että ’suomalaiset’ tavat olisivat ylivertaisia. Tutkimus ja esimerkiksi Unescon laaja dokumentti kulttuurien moninaisuudesta ovat kuitenkin sitä mieltä, että demokratia lisääntyy vuorovaikutuksessa, johon jokainen lähtee samalta viivalta. Kuten myös siitä, että kulttuurit muodostuvat ihmisten välisessä kanssakäymisessä, jossa kompromisseja on tehtävä puolin ja toisin. Also, ‘suomalaisuus’ sinänsä pitää – ja on aina pitänyt! – sisällään erilaisia kulttuureja.
 
“Miehet/naiset nyt vaan ovat sellaisia.” Itse asiassa kaikki miehet tai kaikki naiset eivät ole samanlaisia. Meitä kasvatetaan sukupuoliksi, mutta kasvatuksesta juontuvat erot ovat harvoin sellaisia, joihin ei voisi itsereflektiolla vaikuttaa. Jos yksi mies tai yksi nainen käyttäytyy huonosti, kyse on useimmiten siitä, että kyseinen yksilö on ikävä tyyppi kuin siitä, että hän edustaisi kaikkia miehiä tai naisia.
 
“Niin se markkinatalous vain toimii.” Markkinat eivät ole luonnonlaki, jotka noudattaisivat muusta yhteiskunnasta irrallista logiikkaa. Markkinoihin vaikutetaan lainsäädännöllä jopa sellaisissa konteksteissa, jotka pitävät itseään vapaiden markkinoiden edelläkävijöinä (miettikää vaikkapa Trumpin asettamia teräs- ja alumiinitulleja). Markkinat eivät ole koskaan kokonaan vapaat valtioiden säätelystä. Siksi on yksinkertaistettua väittää, että ne toimisivat itsenäisinä ja se on justiinsa niin.
 
“Feminismi on mennyt liian vaikeaksi.” Ihan niinkuin kaikkia muitakin poliittisia ja ideologisia suuntauksia, myös feminismiä täytyy seurata, jotta pysyy sen kehityksen perässä. En ole koskaan kuullut minkään muun liikkeen tai ajatuksen yhteydessä pidettävän validina argumenttina sanoa: “En tiedä, on mennyt liian vaikeaksi.” Feminismistä irrottautuminen näennäisen vaikeuden vuoksi on mielestäni tylsämielistä, etenkin, kun ‘vaikeus’ tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että yhä useampi ihminen pyritään ottamaan feministisessä keskustelussa huomioon.
 
*Minkäänlainen solvaaminen tai henkilökohtaisuuksiin meneminen.* Jossain vaiheessa putosin kärryiltä siinä, miten moninaisin solvauksin minua on internetissä kutsuttu. Aika usein ne liittyvät seksuaalisuuteen tai naiseuteen. Keskustelu voi minusta olla kiivasta ja tiukkasanaistakin, mutta itse pyrin pitämään huolen, että kritisoin sitä, mitä on sanottu sen sijaan että kritisoisin puhujan henkilökohtaisia ominaisuuksia. Jälkimmäinen on harvoin rakentavaa, loukkaavaa sen sijaan kyllä. 
 
Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER