Iidan matkassa -blogin superrohkea Iida kirjoitti eilen tekstin, jossa kertoi häneen kohdistuneesta vihapuheesta. Lisäksi Helsingin Sanomat julkaisi tänään jutun, jossa kolme ihmistä kertoo heihin kohdistuneesta nettivihasta. Käsittelin myös itse netin vihapuhetta aiemmin tällä viikolla tässä postauksessa. Netissä on paljon urpoja ja urpoille tarkoitettuja foorumeita joissa saasta leviää, mutta niin on myös meitä, jotka haluamme tukea toisiamme ja vaalia turvallista nettiä. Tässä 5+1 konkreettista tapaa, joilla voit auttaa nettihyökkäyksen kohteeksi joutunutta verkossa:

1. Blokkaa häiriköt. Tämä pätee erityisesti Twitter-käyttäjiin. Häirikön tai trollin tunnistaa solvaamisesta, inttämisestä tai muusta tilaa vievästä ja häiritsevästä käytöksestä. Jos yksi tili käyttäytyy jatkuvasti häiritsevästi, blokkaa tili, vaikka käytös ei kohdistuisikaan suoraan sinuun. Näin annat viestin, että et hyväksy toimintaa.
2. Anna tukea kiusatulle. Pieni mutta konkreettinen teko on esimerkiksi painaa Lilyssä sydäntä ja Facebookissa like-nappia tai re-twiitata Twitterissä. 
3. Anna (ja pyydä) vertaistukea. Jos olet itsekin joutunut nettiöyhötyksen kohteeksi, anna tukea niille, joiden tiedät kohtaavan samaa. Samalla verkostoidut ja opit myös pyytämään vertaistukea, jos sellaiselle on tarvetta.
4. Tee ilmoitus. Ilmoita epäasiallisesta käytöksestä Facebookissa tai Twitterissä ja rohkaise häirittyä ottamaan yhteyttä viranomaisiin, mikäli tämä kokee olonsa turvattomaksi.
5. Lähetä yksityisviesti häiritylle. Riittää, että sanot olevasi hänen puolellaan etkä hyväksy sitä kohtelua, jota hän saa osakseen. Kokemuksesta tiedän, että tämäntyyppisistä viesteistä tulee tosi hyvä fiilis.

+1. Älä vähättele nettikiusatun kokemusta. Kukaan, joka saa tappouhkauksia tai huorittelua osakseen ei “kerjää sitä”, “ansaitse sitä” tai ole “liian provokatiivinen”. Syy on aina tekijässä. Ei nettivihan kohteessa.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ilmeeni, kun törmään netin vihapuheeseen.

Sisältövaroitus: vihapuhe

Kohtasin ensimmäistä kertaa itseeni kohdistunutta vihapuhetta netissä joululomalla 2016. Löysin lankoja, joissa ruodittiin henkilökohtaisia ominaisuuksiani solvaavin sanakääntein ja näin kuvan, jossa kasvojeni päälle oltiin raaputettu “feminazi”. Se oli hurjan ahdistava kokemus. Niin ahdistava, että menetin hetkeksi yöuneni. Tuon kerran jälkeen olen törmännyt itseäni koskeviin ketjuihin, kommentteihin ja blogiteksteihin säännöllisen epäsäännöllisesti. Huutelu on kuitenkin ollut tähän asti pääosin satunnaista.

Jonkinlainen käänne tapahtui kuitenkin tänä keväänä. Aktivoiduin Twitterin käyttäjänä viime syksynä. Sen jälkeen olen löytänyt twiittejäni ja Instagramissa jakamaani materiaalia muun muassa Ylilaudalta, eli suomalaisen netin anonyymista törkyviemäristä. Sen lisäksi, että olen lukenut itseeni kohdistuvaa solvausta ja huorittelua eri langoista, tägäsi eräs twiittaaja viesteihinsä työpaikkani ja löysin netistä Instagram-kuvani jonka päälle oltiin kirjoitettu: “Haluutko vittu kuolla.” No, en vittu halua.

Mihin solvaajat ja huutelijat pyrkivät? Tarkoitus on hiljentää huutelun kohteet. Törkyturvat ajattelevat, että floodaamalla yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten – erityisesti naisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ja rodullistettujen – somekanavia ja levittämällä vihapuhetta ympäri nettiä, vihapuhe lopulta lannistaa ja vaientaa kohteensa. Joskus näin käykin, sillä kenenkään ei tarvitse tehdä tasa-arvotyötä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Nykynettiä vaivaa inhottava ongelma, jota viranomaisten tahtotila ei riitä ratkaisemaan: jos aikoo julkisesti puhua, on varauduttava ottamaan kuraa niskaan. Niin ei tietenkään pitäisi olla eikä siihen pitäisi kenenkään joutua tottumaan. 

Mutta vihapuhe kielii jostain muustakin. Nimittäin siitä, että feminismiä todella tarvitaan. Sitä tarvitaan, jotta maailmasta tulisi parempi paikka, mutta myös, jotta netistä tulisi käyttäjilleen turvallisempi paikka. Meitä on paljon. Pidetään toistemme puolia!

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER